Vispilä
#2696. Maanantai, 26. maaliskuuta 2007 klo 14.58.31, kirjoittanut Jani. 20
Ostin viimeinkin sen kuntopyörän, enkä hetkeäkään liian aikaisin, kun polvi ja selkä ovat jo ihan paskana viime viikon juoksemisista. #
Ennen tuon metsästykseen lähtöä lukaisin viime hetken vinkkejä SwitchX:stä (jonne päädyin guuglaamalla), ja sen perusteella päätin, että pyörän on oltava magneettijarrulla varustettu. Anttilasta minä sen lopulta sitten valitsin kahdesta alle kahdensadan euron mallista. Niistä halvemmassa, 149 euron hintaisessa IronBodyssa ei ollut kuin vuoden takuu eikä mahdollisuutta tilata varaosia, toisin kuin 199 euron Kettlerissä. Kettlerissä oli myös kahden vuoden takuu, joten otin sen sitten. #
Kotiinkuljetus tuli maksamaan yhden euron, kun raahasin sen laatikossaan omin käsin torin linja-autopysäkille ja Keltinmäen pysäkiltä kotiin. #
Räpsin kuvia: ennen kokoamista ja kokoamisen jälkeen. #
Komia mankeli! Tuolla voi polkea maailman ympäri lähtemättä koskaan kotoaan. Tuollaiseen pyörään siirtymistä voisin harkita itsekin. Ei kypärää, ei kaatumisen vaaraa (ainakaan kovin pahaa), voi lopettaa silloin kun väsyttää ilman että tarvitsee todeta kodin olevan vielä monen kilometrin päässä. Ei autoja eikä vastaantulijoita.
Viisas hankinta. Onnittelen.
Itse olin vielä vain vähän aikaa sitten sitä mieltä, ettei mikään ole turhempi kapistus kuin tämmöinen, mutta sielä sairaalan salilla tuommoisella mankeloituani olin viimeistään täysin myyty. Ei ylämäkiä joissa meinaa kuolla, ei alamäkiä joissa meinaa kuolla, ei auringonpaahdetta, ei muita ihmisiä, ei hyönteisiä eikä mitään muitakaan häiriötekijöitä - täydellistä!
Meillä kotikotona on kuntopyörä vuosimallia 90-luvun alku. Sitä on kyllä pirun tylsä polkea, kun vuodesta toiseen sama maisema: punaiseksi maalatut portaat, varajääkaappi, pahvilaatikko, jossa lukee “mini morötter”, satunnainen kokoelma erilaisia hehkulamppuja, keskuspölynimurin säiliöosa/moottori ja katossa menevät putket. Alkaa pikkuhiljaa tympimään :D Eikä siellä kellarikerroksessa kuulu edes radio. Onneksi on mp3-soitin kuitenkin, niin ei tarvi kuunnella pelkästään pakastimen hurinaa ja sitä meteliä, mikä siitä pyörästä lähtee.
Mutta kyllä se silti talvi-lenkkeilyn voittaa 6-0!
Näköjään olet sillä monenmonta kilometriä veivannut kun ulkoa muistat ne maisemat. X)
Meluttomuus oli yksi syy miksi halusin magneettipyörän enkä hihnajarruista, ja jessus että tämä olikin äänetön! Aivan hyvin voisi katella vaikka telkkaria samalla eikä äänenvoimakkuutta tarvisi nostaa yhtään yli normaalin.
Joo sillä on kyllä tullut aika hiton paljon poljettua! Ja tulee varmasti poljettua edelleenkin.
Mutta ihan hyvä, että se on siellä eristyksissä, niin saa ainakin rauhassa polkea. Eihän siitä mitään tulisi, jos koko ajan joku ramppaisi ohitse. Siksi se varmaan alunperin sinne on kannettukin. Voihan sen joskus vaikka kääntää toisinpäin ja katsella vain tyhjää seinää :)
Magneettipyörät on kyllä ihanan hiljaisia. Ja sun pyörä tuskin vielä nitisee ja natiseekaan, mutta odotapa 15 vuotta ;D
Onnittelut hankinnan johdosta. Itsekin poljeskelin vielä Torniossa asuessani vanhalla porukoiden joskus vuonna x ja y ostamalla hihnallisella pyörällä, joka oli hieman äänekäs. Jossakin vaiheessa siitä meni se hihna poikki, mutta sen sai onneksi vaihdettua jossakin liikkeessä, josta kävivät hakemassa / tuomassa pyörän autolla. Etelään muuttaessa pyörää ei voinut ottaa mukaan. Viikko sitten maanantaina sain viimein aikaiseksi kokeilla kunnolla marraskuussa kämppään tullutta stepperiä, joka osoittautui varsin päteväksi vehkeeksi. Nyt on sitten tullut käytettyä tuota aina arkipäivisin noin tunnin ajan.
Mitä sille mustalle sivupohjalle tapahtui?
Norsis: Joo, pikkuisen nuo polkimet vain nitisivät (tai ne kumiremmit siinä). Sitten jos se joskus alkaa hermoihinkäyväksi asti natisemaan niin otan yhteyttä maahantuojaan ja kyselen, että mihin paikkaan tuossa uskaltaa öljyä tuljata, kun en ohjekirjasessa ollut sellaista näkevinäni.
Atso: Stepperi on varmasti hyvä vehje sekin, sellaista en ole koskaan kokeillut. Osin siksi, ja osin, koska siinä on käsittääkseni enemmän liikkuvia osia kuin tämmöisessä ergometrissä, en edes harkinnut sellaisen hankkimista tämän sijasta. Halusin mahdollisimman simppelin huollettavan.
Varsin asiallista palvelua tuon kuntopyöräsi huoltoliikkeellä. Lienee ollut Tunturi tai joku muu ns. merkkipyörä.
Brim: Tiijäkkö, en voi käsittää! Tulin tänä aamuna koneelle ja kun pääsin blogiini (palvelin tökki taas aluksi) niin huomasin, että tuo teema on omin päin muuttunut yön aikana perusteemaksi! Se piti minun siis tuolta konehuoneen puolelta käydä vaihtamassa takaisin omakseni. Aika huolestuttavaa, en tämmöistä ennen muista tapahtuneen.
Joskus vuosia sitten tuli tehtyä työpaikan salilla aerobisten laitteiden treenicocktail, 20min stepperiä, 20min pyöräilyä ja 20min soutulaitetta. Järjestystä en muista, mutta sen kyllä, että kun stepperiltä astuin alas niin pakaroissa ja reisissä oli voimakkaasti kihelmöivä polte, jota en ole koskaan ennen sitä enkä jälkeen kokenut, ja se tuntui tosi ihanalle. Se stepperi oli sellainen iso malli laajalla liikeradalla, liikerata tuli varmaan vedettyä silloin maksimiin ja tahtikin oli varmasti tiukka..
Jos haluat tehdä pyörilystä tosi tehokasta niin kannattaa opetella polkemaan niin että normaalin polkimen polkemisen lisäksi myös nostaa polkimen alhaalta ylös takareisillä sen päkiäremmin avulla. Vie varmaan vähän aikaa oppia toi, en itekkään moista osaa kun ei oo ollu mahdollisuutta harjoitella vehkeillä joissa ois nuo remmit. Ja jos oikein pro’ksi haluat ryhtyä, niin voit hommata tohon sellaset klipsipolkimet ja kengät..
Nooh, jätän ihan suosiolla pro-viritelmät oikeille ammattilaisille ainakin tässä vaiheessa. Lähtee vielä maku koko hommasta jos rupeaa kovin hifistelemään. Mutta pannaan nuo kikat korvan taakse siltä varalta että alkaa jossain vaiheessa maistumaan puulta. Vielä siitä ei kuitenkaan ole tietoakaan, tuntuu vain äärimmäisen miellyttävältä rullailla menemään samalla kun kuuntelee jotain sopivan nopeatempoista musiikkia.
Tunturi se varmaan olikin, se meitin vanha kuntopyörä. Tänään, tai siis eilen vetäisin stepperillä ennätyksellisen 81 minuutin session, olinpa tyytyväinen itseeni. Mittariakin tuli katsottua ensimmäistä kertaa vasta jotain 54 minuutin jälkeen, kun katsoin MTV:n höpöohjelmia siinä samalla. Toisaalta tein juuri laskelman, jonka mukaan eilisessä 61 minuutin sessiossa syntyi tähän asti eniten askelmia per minuutti (79). Mitä eilisessä oli erilaista verrattuna muihin seitsemään kertaan? En katsonut silloin samalla televisiota.
Sen olen itekin huomannut jo tuon pyöräni kanssa että aika kuluu huomattavasti rivakammin kun on jotain viihdykettä, mutta tuo oli yllättävää että tahtisikin oli parempi sen kanssa. Olisin luullut, että varsinkin telkkaria katellessa se tahti rupeaisi vähitellen huomaamatta lipsumaan alaspäin. Pitääkin kokeilla sitä telkkaria, tähän mennessä olen vain kuunnellut musiikkia polkiessani.
Eiku, “silloin” tuossa vikassa lauseessa tarkoitti sitä kertaa jolloin oli eniten askelmia. Eli kun en katsonut telkkaria, niitä oli eniten. Eli kannattanee pysyä siinä musiikissa, tämän hyvin tieteellisen tutkimuksen perusteella. :-)
Minä ymmärsin sen siis aluksi oikein, mutta hämäännyin sitten tuosta kun kommentin alkupuolella puhuit MTV:stä. :)
Oho, sanoinkin näköjään väärin, tarkoitin tosiaan että maanantain 61 minuutin sessiossa.
No hyvä, siinä tapauksessa ymmärryskykyni ei ollutkaan kokenut yhtäkkistä alentumista. :)
Joku totes tuolla muualla, että pyörällä ei poljeta, vaan pyöritetään.. Siis tähän vispaustekniikkaan liittyen..
En kumminkaan malttanut olla vähän tapailematta tuota kuvailemaasi tekniikkaa, ja yllättäen se vispilöinti niin että keskittyi siihen nostamiseen polkemisen sijasta tuntui polkemista helpommalta - ainakin sen lyhyen tovin jonka siihen malttoi keskittyä.