Moralisointuvuus?
#2708. Perjantai, 6. huhtikuuta 2007 klo 19.23.18, kirjoittanut Jani. 7
Moralisointitekijäsi on: 0.00. #
Puuttumistekijäsi on: 0.00. #
Yleistystekijäsi on: -1. #
Ajatteletko moraalia johdonmukaisesti? #
Et nähnyt mitään väärää yhdessäkään esimerkkitapauksista, ja niinpä vastauksesi olivat johdonmukaisia. On kuitenkin mielenkiintoista huomata, että jos olisit arvostellut yhdenkin tilanteista moraalisesti ongelmalliseksi, sitä olisi ollut vaikea pitää oikeutettuna. [Öh… miten tämä sitten liittyy minuun? Miksi tapa jolla minä en vastannut olisi minusta mielenkiintoinen?] Sinun mielestäsi teko ei voi olla moraalisesti väärin jos se on täysin yksityinen eikä siitä koidu vahinkoa kenellekään, tekijä mukaanluettuna. Esimerkkitapauksien teot olivat juuri näin yksityisiä ja se, ettei niistä koitunut haittaa kenellekään, tehtiin mahdollisimman selväksi. Eräs tapa oikeuttaa tekojen moraalisuuden kyseenalaistaminen on juuri perustella sitä niistä koituvilla vahingoilla. Mutta sinun mielestäsi teko ei voi olla moraalisesti väärin yksinomaan sillä perusteella, että se vahingoittaa tekijäänsä. Niinpä, kuten varmaan arvasitkin, edes tämä ei saisi sinua pitämään esimerkkitapausten tekoja moraalisesti ongelmallisina. Omasta näkökulmastasi tällaisen moraalisesti sallivan näkökulman omaksuminen on luultavasti ihan oikein. #
TPM Online: Taboo (via Kasa); tuloksen suomennos omani) #
Minua vähän ihmetyttää, että miten tuo yleistystekijä (“Universalising”) voi olla miinus yksi, kun asteikko ainakin kuvassa ylettyy alaspäin mentäessä vain nollaan. Ja että mihin se moralisointiasteikko tuossa yleistyksen ja puuttumisen muodostamassa, kaksiulotteisessa kuvaajassa sijoittuu. #
Ja lisäksi minua ihmetyttivät kyllä vähän ne kysymyksetkin. Siis, jotenkin minusta ne olivat ihan tyhjänpäiväisiä juuri sen premissin takia, joka niissä kaikissa oli sama (ketään ei vahingoiteta). Miten… niin, kai sitä sitten jotkut pitävät moraalisesti väärinä joitain semmoisiakin asioita, jotka eivät vahingoita ketään. Ja jotkut puolestaan sitten pitävät sitä moraalisesti vääränä, että semmoisia asioita pidetään moraalisesti väärinä, tai oikeina (mitä siinä kolmannessa kysymyksessä kysyttiin kerta toisensa jälkeen, samaa asiaa yhä uudestaan ja uudestaan). #
Niiden olisi pitänyt kysellä lisää siitä tytöstä, joka tönäisi pojan alas keinusta. Siitä oltaisiin ehkä saatu jotain irtikin, vaikka siihenkin ainoaan kysymykseen, joka siitä nyt esitettiin, minä kyllä vastasin, että ei. Mutta että olisivat edes kysyneet, että pitäisikö sitä tyttöä rankaista siitä, niin sehän olisi jo aivan eri juttu kuin noissa täydelliseen tyhjiöön rakennetuissa esimerkkitapauksissa. #
siis ei saakeli mikä testi! Nuo kysymyksethän oli aivan HULLUJA!! Kuka ensinnäkään syö oman yliajetun kissansa?? Aivan käsittämättömiä kysmyksiä kamlaa en pystynyt tekeen sitä edes! RAA!
Minä sain aivan outoja tuloksia mikä viittaa siihen etten väsyneenä ymmärtänyt kaikkia kysymyksiä… Joka tapauksessa olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä että testi oli tyhjänpäiväinen: kaikki esimerkkitapaukset (paitsi tosiaan tuo mainitsemasi “lämmittelykysymys”) olivat ketään vahingoittamattomia yksityisasioita… “Moraalin” pitäisi käsitteenä olla jotakin ihmisen ulkopuolelta tulevaa jotta nämä tilanteet olisivat moraalittomia. Ja ihminen on kuitenkin itse luonut “moraalin” käsitteenä.
Korostettakoon lopuksi etten kannata kissan valmistamista lounaaksi muussa tapauksessa kuin siinä että kissa on kuollut jossain muussa yhteydessä kuin tarkoituksella lounaaksi jonkun lounaanvalmistajan toimesta. Kai sitä kuolleella kissallaan saa tehdä mitä tahtoo jos ja kun kissa tai kukaan muukaan ei siitä kärsi. Itse tosin mieluummin kaivaisin haudan kissan lempipuun juurelle.
En ole näköjään kirjoittanut vähään aikaan omaa blogia.
Carmabal: Noiden kysymysten mielikuvituksellisuus oli minusta herkullisen mehevää.
Ugus: Minä luin nuita kysymyksiä odottaen, että seuraava aste olisi sellainen, jossa niitä kissoja nimenomaisesti tapettaisiin syötäviksi. En tosin vielä sitäkään olisi vastannut moraalittomaksi, mikäli se olisi pohjustettu tehtäväksi humaanilla tavalla. Ratkaisevaa näyttäisi minulle olevan se, että koituuko vahinkoa jollekulle muulle kuin tekijälle itselleen.
P.o. kärsimystä, ei vahinkoa. Hengenmenetyksen voisi tietysti jollain tapaa mieltää vahingoksi kissallan kannalta.
Oletin minäkin että kysymysten esittämät tilanteet olisivat käyneet rajummiksi. Vaikkapa samoja esimerkkiejä eri suuntiin viemällä olisi saanut hyvinkin meheviä ja varmaan jonkin aikaa askarruttaviakin kysymyksiä aikaiseksi. Vahingon aiheuttaminen toiselle (myös eläimelle) on minulle se mihin raja vedetään. Muuten kaikki on sallittua, ja miksipä hemmetissä ei olisi.
Kissallan kannalta… huomaa kyllä että naputin tuota edellistä hopussa kerjetäkseni näkemään Kovan lain.