#

Mora­li­soin­ti­te­ki­jä­si on: 0.00. #

Puut­tu­mis­te­ki­jä­si on: 0.00. #

Yleis­tys­te­ki­jä­si on: -1. #

Ajat­te­let­ko moraa­lia joh­don­mu­kai­ses­ti? #

Et näh­nyt mitään vää­rää yhdes­sä­kään esi­merk­ki­ta­pauk­sis­ta, ja niin­pä vas­tauk­se­si oli­vat joh­don­mu­kai­sia. On kui­ten­kin mie­len­kiin­tois­ta huo­ma­ta, että jos oli­sit arvos­tel­lut yhden­kin tilan­teis­ta moraa­li­ses­ti ongel­mal­li­sek­si, sitä oli­si ollut vai­kea pitää oikeu­tet­tu­na. [Öh… miten tämä sit­ten liit­tyy minuun? Mik­si tapa jol­la minä en vas­tan­nut oli­si minus­ta mie­len­kiin­toi­nen?] Sinun mie­les­tä­si teko ei voi olla moraa­li­ses­ti vää­rin jos se on täy­sin yksi­tyi­nen eikä sii­tä koi­du vahin­koa kenel­le­kään, teki­jä mukaan­luet­tu­na. Esi­merk­ki­ta­pauk­sien teot oli­vat juu­ri näin yksi­tyi­siä ja se, ettei niis­tä koi­tu­nut hait­taa kenel­le­kään, teh­tiin mah­dol­li­sim­man sel­väk­si. Eräs tapa oikeut­taa teko­jen moraa­li­suu­den kysee­na­lais­ta­mi­nen on juu­ri perus­tel­la sitä niis­tä koi­tu­vil­la vahin­goil­la. Mut­ta sinun mie­les­tä­si teko ei voi olla moraa­li­ses­ti vää­rin yksi­no­maan sil­lä perus­teel­la, että se vahin­goit­taa teki­jään­sä. Niin­pä, kuten var­maan arva­sit­kin, edes tämä ei sai­si sinua pitä­mään esi­merk­ki­ta­paus­ten teko­ja moraa­li­ses­ti ongel­mal­li­si­na. Omas­ta näkö­kul­mas­ta­si täl­lai­sen moraa­li­ses­ti sal­li­van näkö­kul­man omak­su­mi­nen on luul­ta­vas­ti ihan oikein. #

TPM Onli­ne: Taboo (via Kasa); tulok­sen suo­men­nos oma­ni) #

Minua vähän ihme­tyt­tää, että miten tuo yleis­tys­te­ki­jä (“Uni­ver­sa­li­sing”) voi olla mii­nus yksi, kun asteik­ko aina­kin kuvas­sa ylet­tyy alas­päin men­täes­sä vain nol­laan. Ja että mihin se mora­li­soin­tias­teik­ko tuos­sa yleis­tyk­sen ja puut­tu­mi­sen muo­dos­ta­mas­sa, kak­siu­lot­tei­ses­sa kuvaa­jas­sa sijoit­tuu. #

Ja lisäk­si minua ihme­tyt­ti­vät kyl­lä vähän ne kysy­myk­set­kin. Siis, joten­kin minus­ta ne oli­vat ihan tyh­jän­päi­väi­siä juu­ri sen pre­mis­sin takia, joka niis­sä kai­kis­sa oli sama (ketään ei vahin­goi­te­ta). Miten… niin, kai sitä sit­ten jot­kut pitä­vät moraa­li­ses­ti vää­ri­nä joi­tain sem­moi­sia­kin asioi­ta, jot­ka eivät vahin­goi­ta ketään. Ja jot­kut puo­les­taan sit­ten pitä­vät sitä moraa­li­ses­ti vää­rä­nä, että sem­moi­sia asioi­ta pide­tään moraa­li­ses­ti vää­ri­nä, tai oikei­na (mitä sii­nä kol­man­nes­sa kysy­myk­ses­sä kysyt­tiin ker­ta toi­sen­sa jäl­keen, samaa asi­aa yhä uudes­taan ja uudes­taan). #

Nii­den oli­si pitä­nyt kysel­lä lisää sii­tä tytös­tä, joka tönäi­si pojan alas kei­nus­ta. Sii­tä oltai­siin ehkä saa­tu jotain irti­kin, vaik­ka sii­hen­kin aino­aan kysy­myk­seen, joka sii­tä nyt esi­tet­tiin, minä kyl­lä vas­ta­sin, että ei. Mut­ta että oli­si­vat edes kysy­neet, että pitäi­si­kö sitä tyt­töä ran­kais­ta sii­tä, niin sehän oli­si jo aivan eri jut­tu kuin nois­sa täy­del­li­seen tyh­ji­öön raken­ne­tuis­sa esi­merk­ki­ta­pauk­sis­sa. #