Täs­sä jokin aika sit­ten joku varas­ti minul­ta ison, tum­man­si­ni­sen laka­nan kui­vaus­huo­nees­ta. Panin sin­ne oveen lapun jos­sa keho­tin palaut­ta­maan sen jos joku huo­maa sel­lai­sen vahin­gos­sa otta­neen­sa. Ei kuu­lu­nut. #

Hain äsken vii­mek­si pes­syt pyy­kit ja tajusin sii­nä samal­la, etten ole näh­nyt mar­gi­naa­li-t-pai­taa­ni sit­ten vii­me vii­kon. #

Ryn­tä­sin takai­sin kui­vaus­huo­nee­seen tut­ki­maan, oli­si­ko se vain jää­nyt minul­ta huo­maa­mat­ta, mut­ta ei sitä siel­lä näky­nyt. Joko per­ke­le sen­kin joku varas­ti? #

Sen sijaan siel­lä lan­gal­la roik­kui iso, tum­man­si­ni­nen laka­na. Vit­tu, minun laka­na­ni aivan var­mas­ti, aina­kin niin kau­an kuin annan sen olla siel­lä. Ja jos meni­sin ja ottai­sin sen siel­tä niin aivan var­mas­ti se ei oli­si­kaan minun, vaan jon­kun köy­hän yksin­huol­ta­jan paras ja ainoa laka­na. #

Vitut­taa aivan suun­nat­to­mas­ti. Mik­sen voi olla niin kuin muut ja pys­ty pane­maan vahin­koa kier­tä­mään tun­te­mat­ta sii­tä yhtään näi­tä aivan saa­ta­nan tur­hia oman­tun­non­tus­kia? #