Puhuessaan hänen hengityksensä haisi pahalle ja hän paljasti skandaalin omassa talossaan
#2721. Keskiviikko, 25. huhtikuuta 2007 klo 13.40.50, kirjoittanut Jani. 12
Viimeisten viikkojen aikana olen vajonnut masennuksessani syvemmälle kuin pitkiin aikoihin. Se tuli kummallisesti kesken ihan hyvän jakson, näennäisesti ilman mitään ulkoisia syitä. Kaikki se vähäkin tekeminen, jota olen päiviini ohjelmoinut, alkoi vain ihan yhtäkkiä taas tuntua lähes ylivoimaiselta, ja on ollut taas pitkästä aikaa pari sellaistakin päivää, joina en ole saanut tehtyä kerta kaikkiaan mitään. #
Tämä ei kuitenkaan ainakaan vielä ole onneksi ihan niin pahaa kuin millaista oloni on pahimmillaan ollut. En myöskään ole repsahtanut takaisin lohtusyömiseen, vaan jotenkin olen kyennyt pitämään kiinni ruokavaliostani. Haaveilen kylläkin jatkuvasti viikonlopun herkuttelupäivästä niin kuin juoppo odottaa perjantaipulloaan. Elämä on turhaa, tyhjää kaikesta muusta kuin tyhjänpäiväisyydestä. #
Blogin kirjoittaminen ei ole ainoa itseilmaisun muoto joka on tästä kärsinyt: en yksinkertaisesti jaksa kertoa ihmisille mitään ja yksinkertaistan tai jopa valehtelen, jotta välttyisin selittämiseltä. Ei jaksa. Ei hyödytä. Tämänkin kirjoittaminen tuntuu lähes täysin turhalta. Vielä eilen olisi tuntunut täysin turhalta, joten ehkä tämä nyt sitten on taas merkki siitä, että suunta on parempaa päin. #
Olen salaa ylpeä siitä etten koe tarvetta pitää täällä melua tauoista etukäteen, saatika sitten, että uhoaisin lopettavani heti jos on tällainen viikko, ettei kirjoittaminen huvita. Siitä en ole ylpeä, että halusin paljastaa sen tässä. #
Arvelin jotain tuon tapaista, kun päivitystahtisi oli hiljennyt hiukan viime aikoina. Olen tällainen sivustaseuraaja ollut blogisi alkuajoista lähtien ja Jani-marginaalin seuraaminen kuuluu erottamattomasti omaan päivääni. Jännä kyllä, että tämä on ainoa blogi, joka on listallani pysynyt. Tässä (=sinussa) on jotain ainutlaatuistakin ainutlaatuisempaa, aina on ollut.
Noin, mutta mistäs tämä nyt näin meni…en tiedä. Pelästyin kai sanaa “tauko”, ja ajattelin että jos niin käy, niin olenpa kertonut tämän sinulle.
Jaksamista paljon.