Jaarittelijat
#2740. Maanantai, 14. toukokuuta 2007 klo 12.29.33, kirjoittanut Jani. 1
Jo aiemmin anofoobiseksi julkisesti tunnustautunut JSN:n varapuheenjohtaja Lindholm on rynnännyt puolustelemaan (via Kari) Ilmanin suusta ulostautunutta ehdotusta. Suomessa valtamedian norsunluutorneihinsa pikku hiljaa homehtuvat toimittajat tuntuvat olevan täysin sokeita sille, että huippujournalismin kerma separoidaan ihan siitä samasta maidosta jota me tavalliset tallaajatkin ryystämme. Kuinka kuvaavaa onkaan, ettei Lindholmin blogissa ole kommentointimahdollisuutta lainkaan! #
Suomalaisesta lehdistöstä ainoastaan iltapäivälehdet tuntuvat puolustavan sananvapautta aktiivisesti ja säännöllisesti ja nekin ainoastaan oman journalistisen lo(n)keronsa ollessa uhattuna.No okei, rehellisyyden nimissä täytyy todeta että myös tietokonelehdet ovat nekin kunnostautuneet tällä saralla. Täkäläisen journalismin suhde sananvapauteen on aina ollut perverssi, mutta Ilmanin näkemyksien puolustaminen edustaa jo kokonaan uutta lukua sen historiassa. Mistä ihmeestä tässä oikein on kyse? #
Onko perinteinen media ihan oikeasti niin peloissaan uuden median edessä, että se on valmis sahaamaan omaa oksaansa yhdessä valtiovallan kanssa puolustaakseen omaa asemaansa? Onko toisin sanoen kyse siitä kliseisestä suomalaisesta kateudesta? Se tuskin olisi riittänyt selittämään vaikkapa suomettumisen ajan itsesensuuria. Onko kyse siis jostain vieläkin syvemmällä suomalaisessa psyykessä olevasta traumasta, jonkinlaisesta patologisesta vaikenemisen ihannoimisesta? #
Mikäli JSN:n kontrolliin ja journalistin ohjeisiin sitoutuminen tuntuu epäreilulta kun vastapuolella mitään sellaista ei ole, ei ratkaisu suinkaan ole se että huudetaan valtiovaltaa avuksi nakertamaan sitä oikeutta, johon oma kutsumus tai työ perustuu. Minä en tunne journalistiikkaa, mutta minä olen saanut sellaisen käsityksen, että siihen JSN:n kuriin alistuminen on vapaaehtoista. #
Toisaalta taas JSN:n tarkoitus on käsittääkseni varjella hyvää journalismia, mikä tarkoittaa juuri sitä, että pyritään tekemään pesäeroa siihen likaiseen todellisuuteen, joka ihmisten välisessä, luonnollisessa ja sääntelemättömässä kommunikoinnissa vallitsee. Koska uusi media edustaa jälkimmäistä, mitään kilpailua ei siis tosiasiassa edes ole. Molemmilla on oma reviirinsä. #
Kunpa minä pystyisin argumentoimaan kunnolla, puhumaan ihmisten ja enkelten kielillä, mutta mitä heppoisemmilla perusteilla meille länsimaalaisille siunaantuneita vapauksia pyritään rajoittamaan, sitä pahemmin minä voin, eikä se pahoinvointi ole pelkästään psyykkistä. Saan suorastaan paniikkikohtauksen kaltaisia oireita: sydämeni alkaa takoa ja tuntuu kuin kaulani ympärille kiristettäisiin paksua köyttä. #
Nämä ovat oireita vihasta jolle ei ole kunnollista purkautumistietä, mistä seuraa masennus. Perustellun kirjoittamisen kaltaiset, rakentavat keinot ovat minulle ihan surkeita purkautumiskeinoja, ja siksi sormiltani irtoaakin useimmiten vain rivouksia ja tappouhkauksia näiden tilanteiden ollessa päällä. Sellaiset olisivat nytkin tehneet oloni paljon paremmaksi kuin tämä paskan jauhaminen. #
[…] 15th, 2007 · No Comments Pakkomoderointikeskustelun tuoksinassa Marginaalin Jani Uusitalo kirjoitti: “Jo aiemmin anofoobiseksi julkisesti tunnustautunut Julkisen sanan neuvoston […]