marginaali

Karheus silmään pistävä

#2750. Perjantai, 25. toukokuuta 2007 klo 18.34.43, kirjoittanut Jani.

Kai Lehtinen Juhanina Jouko Turkan Seitsemässä veljeksessä #

Mei­tän omas­ta pää­kir­jas­tos­ta­han minä sen Jou­ko Tur­kan Seit­se­män vel­jes­tä löy­sin, ei tar­vin­nut sen kau­em­paa etsiä. Hur­raa, Yleis­ra­dion tal­len­ne­pal­ve­lu ja koti­mai­nen kir­jas­to! #

En muis­ta­nut­kaan, mil­lai­nen kaval­ka­di 90-luvun koti­mais­ten elo­ku­vien vakio­naa­mo­ja tämä sar­ja on. Kai Leh­ti­nen, Jar­mo Mäki­nen, Mart­ti Suo­sa­lo et cete­ra — vie­lä nuo­ria, pot­ria teat­te­rio­pis­ke­li­joi­ta. #

Ihan kuten epäi­lin­kin, ei tämä nyt kat­sot­tu­na näy­tä ollen­kaan niin älyt­tö­mäl­tä kuin mil­lai­sek­si muis­tan tämän sil­loin 80-luvun lopul­la lei­ma­tun. Erit­tei­tä len­te­lee kiel­tä­mät­tä var­sin run­saas­ti, mut­tei kyl­lä yhtään sen enem­pää kuin oikeas­sa elä­mäs­sä­kään mie­les­tä­ni. Täs­sä ei todel­li­suut­ta vain ole siloi­tel­tu sil­lä lail­la kuin… no, jota­kuin­kin kai­kes­sa muus­sa tele­vi­sios­sa, ja se on vir­kis­tä­vää, aina­kin vie­lä ensim­mäi­sen jak­son aika­na. #

Kyl­lä täs­sä huo­no­ja­kin puo­lia on. Ääni­tys on pai­koin aivan onne­ton­ta. En tie­dä eikö tuon­ai­ka­sel­la tek­nii­kal­la tuon parem­paan vain yksin­ker­tai­ses­ti pys­tyt­ty ilman että mik­ro­fo­nit oli­si vie­ty suo­raan näyt­te­li­jöi­den naa­moi­hin kiin­ni, vai onko sii­nä vain rehel­li­ses­ti tyrit­ty, mut­ta puhees­ta ei joka tapauk­ses­sa­kaan mei­naa saa­da tolk­kua ilman aktii­vis­ta kor­vien höris­te­lyä. #

Voi tosin ehkä toi­saal­ta olla että riit­tä­vän koval­la äänen­voi­mak­kuu­del­la se ei oli­si ongel­ma, ja että se riit­tä­vän kova on Tur­kal­le tar­koit­ta­nut sitä että sil­loin itku ja huu­to kuu­lu­vat luon­nol­li­sel­la kovuu­del­laan. Se kuu­los­tai­si loo­gi­sel­ta jat­keel­ta sil­le näyt­te­li­jän­työn muka­na tun­tei­den elä­mi­sel­le mitä tämä jo pel­käl­lä karul­la visu­aa­li­sel­la ilmeel­lään pakot­taa teke­mään. Kun minä kui­ten­kin pel­kään kovia ääniä, niin se ei sil­tä osin tule onnis­tu­maan. #

Aina­kin ensim­mäi­sen jak­son perus­teel­la koh­tauk­sis­sa oli­si myös ollut pal­jon leik­ke­le­mi­sen varaa. Tapah­tu­mia on lii­an vähän nyky­mit­ta­puul­la mam­mut­ti­mai­seen 68 minuu­tin kes­toon näh­den. Ehkä jon­kin­lai­se­na ohjaa­jan ver­sio­na tämä menet­te­li­si, mut­ta ensi­ker­ta­lai­sen kat­sot­ta­vak­si tah­ti on hitusen lii­an hidas­ta. #

•)) 4 kommenttia postaukselle Karheus silmään pistävä. ↩
  1. #11918. Lauantai, 26. toukokuuta 2007 klo 17.46.06, kirjoittanut V..
    V.

    …toi hitaus saat­taa olla muu­ten sukupolvi/aika kysy­mys. Viri­tel­tiin tuos­sa äis­kän ja täti­ni kans­sa kes­kus­te­lua elo­ku­vis­ta ja heil­lä oli sel­lai­nen tun­tu­ma kaik­kiin uudem­piin elo­ku­viin ja moniin tv-sar­joi­hin nykyi­sin, että ne ovat niin vauh­dik­kaas­ti lei­kat­tu, että ei oikeen tah­do kyy­dis­sä pysyä - kyl­lä se ennen sen­tään oli tois­ta! Ei kuu­lem­ma ker­kee kun­nol­la ees taju­ta mitä kuvas­sa on kun viuh jo muu­ta kuvas­sa. Sii­nä mie­les­sä oli­vat samaa miel­tä kuin sinä, että tv-sar­ja CSI oli kaik­kei kar­mein­ta mitä tiesivät.
    Joo­pa joo - ei tul­lu noi­ta tur­kan jut­tu­ja katel­tua sil­loin aika­naan, kun olin vie­lä her­käs­sä kas­vu iäs­sä ja juu­ri­pa äiti­ni mie­les­tä ne oli­vat sii­vot­to­mia las­ten kat­soa ;) En saa­nut kat­soa edes V:tä vaik­ka kaik­ki kave­rit sai­vat! Voih näi­tä lap­suu­ten raumoja.

  2. #11919. Sunnuntai, 27. toukokuuta 2007 klo 10.48.00, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Muu­ten se Sherwoo­din Robin tukee sekin tuo­ta, sil­lä tie­tyn­lai­nen hitaus oli sii­nä­kin hyvin koros­tu­nut nyky­mei­nin­kiin tot­tu­nees­ta kat­so­jas­ta. Ennen van­haan ihmi­set, siis kat­so­jat oli­vat kai… hitaam­pia. No, tot­tu­mis­ky­sy­mys­kin­hän se on tie­tys­ti, las­ten­sar­jat­kin lei­ka­taan samal­la taval­la aina vain nopeam­mik­si, ja nii­hin tot­tu­neis­ta lap­sis­ta kas­vaa nopeas­sa vauh­dis­sa hyvin muka­na pysy­viä aikuiskatsojia.

    Tuon nimi­merk­ki­sar­ja­si näke­mät­tä­jää­mi­ses­tä luu­len, että oli sen­tään sinul­le enem­män hyö­tyä kuin hait­taa. Itse­kin oli­sin näin jäl­ki­kä­teen, aikui­se­na aja­tel­len pitä­nyt parem­pa­na sitä että van­hem­mat oli­si­vat suo­jel­leet sil­tä sar­jal­ta, kun se oli pie­nes­tä minus­ta kovin pelot­ta­va. Toi­saal­ta sitä­hän taas sit­ten on vai­kea sanoa että oli­si­ko sitä trau­ma­ti­soi­tu­nut sii­nä tapauk­ses­sa sen sijaan sii­tä kun ei saa­nut kat­soa sitä. (Höh, kuin­ka mon­ta se-sanan tai­vu­tus­muo­toa tuo­hon­kin virk­kee­seen nyt tuli.)

  3. #11920. Maanantai, 28. toukokuuta 2007 klo 15.01.01, kirjoittanut V..
    V.

    Olet oikeas­sa. Äiti­ni tosi­aan kat­soi kaik­ki tele­vi­sios­ta vah­taa­mam­me ohjel­mat juu­ri­kin sik­si, että siel­tä nyt saat­taa tul­la mitä son­taa vaan. Nyky­ään ehkä vie­lä suu­rem­mal­la toden­nä­köi­syy­del­lä. Ihme­mies­tä saa­tiin vie­lä katel­la, mut­ta V. ja Galac­ti­ga oli­vat kiel­let­ty­jä. Äiti­ni viha­si eräis­sä piir­reiys­sä käy­tet­tyä ker­to­jan ään­tä ja muis­tan­kin, että ker­ran keh­tas ehot­taa, jos­ko ei katot­tais sitä Tao­Tao­ta vaan teh­täis jotain muu­ta ;D

  4. #11921. Maanantai, 28. toukokuuta 2007 klo 15.11.56, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Minus­ta­kin muu­ten jopa pie­ne­nä oli se Tao­taon ker­to­ja­nää­ni joten­kin… omi­tui­nen. En nyt meni­si niin pit­käl­le että sanoi­sin vihan­nee­ni sitä, sil­lä kyl­lä Tao­tao oli yksi lem­pioh­jel­mis­ta­ni pik­kuse­na, mut­ta myö­hem­mäl­lä iäl­lä se alkoi suu­tut­taa kun tajusin, että se sama nai­nen vas­ta­si kaik­kien hah­mo­jen äänis­tä. Sii­tä tuli joten­kin sel­lai­nen “kuin­ka ne keh­taa­vat suh­tau­tua mei­hin kat­so­jiin niin vähek­sy­väs­ti” -olo.

    Jos­tain syys­tä en muis­ta että se sama ilmiö oli­si ollut niin häi­rit­se­vä Toh­to­ri Syke­röä kat­sel­les­sa. Heik­ki Määt­tä­nen -vai­naa kyl­lä panos­ti­kin sii­hen eri­lais­ten ään­ten tuot­ta­mi­seen huo­mat­ta­vas­ti enem­män kuin Inke­ri Wal­le­nius.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.