Seitsemän faktaa minusta
#2782. Sunnuntai, 1. heinäkuuta 2007 klo 17.54.04, kirjoittanut Jani. 19
Koska minua ei haastettu tähän useammaltakaan taholta, vastaan tietysti haasteeseen. #
- Edes kahvinkeittimen pulputus ei miellytä korvaani niin paljon kuin peltikatolle ropisevan sateen ääni.
- Kärsin kroonisesta t-paitapulasta (jota niiden katoilu ei kyllä yhtään auta). Se kuitenkin helpottui hieman tuossa tämän viikon alkupuolella, kun teetin itselleni Suvanto-aiheisen paidan Caméléonissa.
- Tykkään kalastuksesta sen eettisestä arveluttavuudesta huolimatta.
- Ainoat eläimet joita pystyn surmaamaan tuntematta vähääkään tunnontuskia, jopa määrättömästi, ovat sääsket.
- Lapsuudestani päällimmäisenä mieleeni jäänyt kipukohta on kokemus siitä ettei minua ymmärretä enkä minä ymmärrä muita. Tuolta ajalta peräisin olevien tallenteiden perusteella vaikuttaisi siltä, ettei ensinmainittukaan ole ollut pelkästään omaa kuvitelmaani.
- Olen onnellisesti parisuhteessa, mutta jonkinlaisen ärsyttävän taikauskoisuuden sekä muiden, mainittaviksi liian häpeällisten seikkojen takia en uskalla kirjoittaa siitä täällä edes etäisesti siihen viitaten.
- Häpeästä puheen ollen, muistelen säännöllisesti menneisyydestäni (aina niin varhaista lapsuutta myöten, kuin mihin asti muistini yltää) tekojani ja sanomisiani, joita häpesin pian niiden tapahduttua ja jotka edelleen hävettävät niin paljon, että en voi kuvitellakaan kertovani niistä koskaan kenellekään. Onneksi niitä tuntuu kuitenkin kertyvän lisää sitä vähemmän mitä enemmän ikää kertyy. Lisäksi olen päässyt iän myötä myös joidenkin häpeällisyydestä sikäli yli, että olen kyennyt paljastamaan niitä pelkäämättä kuolevani siihen häpeään.
Sieltähän tulla pajahti melkoinen yllätys: numero kuusi! :O Mutta onnea! :)
Ei se kalastus nyt kovin eettisesti arveluttavaa ole. Riippuu tietenkin katsantokannasta.
Kiitoksia. :)
Se eettisen arveluttavuuden sisältävä näkökulma, jota en itse pidä ihan silkkana haihatteluna, on se, että kaikkeen tappamiseen sisältyy mahdollinen raaistava vaikutus, ja koska kalastaminen ei täällä meillä (Suomessa) ammattilaiset poislukien ole kenellekään elinehto, se vaikutus jätetään huomiotta ehkä hiukan liian kevein perustein (oman viihtymisen vuoksi).
Mitään sellaista “ihmisellä ei ole oikeutta tappaa eläimiä” -ajattelua minulla ei ole, eikä ainakaan näillä perillä tapahtuvalla kalastuksella voida mitenkään ylittää tuon altaan kestokykyä (eli se tuottaa sitä niin sanottua roskakalaa jatkuvasti enemmän kuin sitä pyydetään), joten luonnonvarojen säästäminenkään, joka aiheellisena huolena olisi ilman muuta este omalle harrastukselleni, ei tässä ole mikään ongelma.
Selittääkö kuutoskohta sen, että Marginaalikin on alkanut kuulua ryhmään: “ei päivity viikonloppuisin”? ;)
Kyllä sekin sitä osittain selittää, tosin ainakin nyt kesällä tämä päivitystahti on muutenkin hiipunut sitä myöten kun verkko noin kokonaisuudessaankin hiljenee. Kaikki siis päivittävät vähemmän ja kommenttejakin tulee paljon harvemmin.
En edes uskaltanut kommentoida tuota kohtaa 6, kun luulin, että olen ainoa, joka ei mitään ole huomannut! Mut kun kerran Brim ja Norsiskin osoittavat epätietoisuuttaan, niin: onnea!
Dänkjyu. En minä siitä tosiaan ole pahemmin melua pitänyt, että olet varmaan kaikkea muuta kuin ainut.
Kutoskohta hämäsi minutkin. Ensin luin sen ihan sellaisenaan faktana. Sitten luin sen uudestaan, viiltävänä ironiana. Sitten taas, välimuotona. Siinä vaiheessa kirosin oman tapani lukea, yritin jättää jotain kommenttia ja huomasin ettei sekään enää onnistunut. Pidin päivän väliä ja palasin; eihän siinä enää mitään väärin ymmärrettävää ole. Eli siis että onnea täältä myös.
Ja nyt vaikutan ihan pöljältä, kun en tajunnut onnitella! Mutta puolustaudun sillä, etten ole koskaan ennen kuullut, että parisuhteen löytämisestä onnitellaan (todetaan vaan, että “ihanaa”), mutta maassa maan tavalla: onnea!
Ihan niinku tää ei oisi ollut yllätys, mutta en kyllä kuollaksenikaan keksi, mistä sen muka olisin voinut tietää. En mistään.
Ugus: Kauan kartellun asian kirjoittaminen mahdollisimman suoraan tuntui sekin paljon monimutkaisemmalta kuin olisi voinut arvata, muttei kuitenkaan niin monimutkaiselta kuin mitä sen lukeminen näköjään saattoi olla.
norsis: No tuolta LJ:stä, siitä loppulausunnostahan sinä sen olet hyvinkin voinut poimia. :)
Niinpä tietysti!
Olen muutamia päiviä nyt pohtinut, että mikä ihme voisi olla “häpeällinen seikka” joka estäisi kirjoittamasta omasta kumppanistaan. Et ole pinnallinen ihminen, joten en usko että kysymys on esim. siitä, että kumppanisi olisi vammainen tai mitään.
Sukulaissuhde?
Se on ehkä ainoa, mitä ei voisi kertoa.
Toinen vaihtoehto on eksän kanssa yhteen palaaminen, mutta toisaalta.. Se ei tunnu kovin loogiselta vaihtoehdolta.
Homouskin olisi muotia..
Joten?
Joten kerron sen tuosta vain pyydettäessä? Sittenhän minä vasta pinnallinen olisinkin…
Homoushan ei olisi minusta ollenkaan häpeällinen asia kerrottavaksi. Sukulaissuhde olisi, mutta sellaisia taipumuksia minulla nyt ei sentään onneksi ole.
Helpotetaan nyt kuitenkin uteliaisuuttasi sen verran, ettei se häpeä liity millään lailla tähän toiseen osapuoleen.
Helpotetaan? :D Tuohan vaikeutti enemmän vain :)
Ai? No, harmin paikka. :)
Julmio :)
Ja olenko minä oikeasti ainoa joka tätäkin pohtii? :-o
Ehkä et, mutta ainoa, joka kehtaa kysyä.
No kerro nyt hei! :(
Höh, no enkä kerro! Jo kai minä ne olisin kertonut heti tuossa alussa, jos olisin kertoakseni. :)