Se on kuin pisteeseen puristetuksi tuleminen
#6389. Lauantai, 24. marraskuuta 2007 klo 23.11.17, kirjoittanut Jani. 2
Se on kuin pisteeseen puristetuksi tuleminen. Jos ajatellaan klaustrofobiaa mitattavana suureena, se vastaa kauhun tunnetta silloin, kun mittari näyttää ääretöntä. Siihen ei liity ympäröivän tilan rajoittuneisuutta, siihen ei edes tarvita sitä, vaan kyse on sisäisen todellisuuden avaruudellisesta luhistumisesta nollaan. #
Jokainen liike, jo pelkkä ajatuskin liikkumisesta tekee kipeää, koska se tuntuu luonnollisten rajojen rikkomiselta; sitä haluaa pysähtyä kokonaan, lakata tyystin liikkumasta, hengittämästä ja ajattelemasta, koska kaikki liike — ajatuksen liike mukaanluettuna — tuottaa luonnotonta tuskaa. #
Ajatus kuolemasta tuntuu silloin loogisesti äärimmäisen lohdulliselta. #
Minun on hyvin vaikea kuvata tätä, luultavasti siksi, etten ole tuon yhden kokemuksen lisäksi koskaan tuntenut mitään, mikä olisi edes lähellä sitä, enkä ole koskaan edes kuullut kenenkään muun kokeneen vastaavaa, joten jo pelkkien vertauskuvienkin keksiminen tuntuu ylivoimaiselta. #
En osaa sanoa, tekisikö tällaisen kokemuksen ainutlaatuisuus siitä kenelle tahansa samalla tavalla rakkaan kuin mitä se on minulle, vai olenko siinä suhteessa vain omanlaiseni, masokistinen poikkeus. #
[…] kuvaamattomasta puhuminen ei ole sattumanvaraista, sillä on korostettava, että mikäli tuota tuskaa voitaisiin helposti kuvata, useimmat tämän ikivanhan sairauden lukemattomista uhreista olisivat […]