Mei­na­sin jo lähet­tää viha­pos­tia Ben-sedäl­le, jon­ka pas­ka­mai­sen saman­nä­köi­set pak­kauk­set oli­vat näkö­jään onnis­tu­neet hämää­mään minut osta­maan pit­kä­jy­väis­tä rii­siä kei­tin­pus­seis­sa, ja pulit­ta­maan sii­tä siten mel­kein kak­sin­ker­tai­sen hin­nan taval­li­seen ver­rat­tu­na. Ben-sedän rii­si­si­vun kuva valeh­te­lee, sil­lä tuo kei­tin­pus­si­pak­kaus on väril­tään täy­sin ident­ti­nen taval­li­sen kans­sa, ja sitä pait­si sen keit­toai­ka on minun kaa­pis­sa­ni nyt ole­van pak­kauk­sen mukaan kym­me­nen minuut­tia eikä samat 15 kuin taval­li­sel­la, niin kuin tuo kuva väit­tää. Mitä jär­keä sitä sil­loin oli­si mai­nos­taa nopeas­ti val­mis­tet­ta­va­na (“Uncle Ben’s kei­tin­pus­si­rii­sin val­mis­tus on todel­la help­poa ja nopea­ta.”)? #

Mut­ta en jak­sa­nut sit­ten. #