Kompensoiva rytmitys ja Helmin syvänne
#8533. Maanantai, 8. kesäkuuta 2009 klo 12.05.18, kirjoittanut Jani. 1
On ankein olo pitkiin aikoihin. Niin kuin tavallista, siihen ei taas ole mitään erityisempää syytä, vaan kyse on vain kausittaisesta vaihtelusta. Lisäksi maanantait ovat kai useimmille työssäkäyvillekin niitä nahkeimpia päiviä, ja jostain syystä se toimii minunkin kohdallani, vaikka olenkin tahallani pyrkinyt rikkomaan rutiinieni rytmillä maanantain merkitystä: pidän tätä kuntoilun kevennettynä välipäivänä. #
Sunnuntait olisivat yhtä pahoja tai vielä pahempiakin, mutta sen kohdalla tuo rytmin rikkominen toimii. Siitä olen tehnyt raskaan kuntoilupäivän, eli teeskentelen, että se onkin mitä tiukinta arkea eikä sellainen masentavan kuollut pyhäpäivä niin kuin se todellisuudessa on. Lauantain, joka on luontaisesti yleensä mukavin päivä, pidän kokonaan löysäilypäivänä, koska mikään ei yleensä vedä mieltä yhtä matalaksi kuin se koko päivän löysäily. Kaikessa tässä on siis tavoitteena mielialojen tasaaminen kompensoimalla niiden luontaista vaihtelua rutiinin rytmityksellä. #
Unissani on monia toistuvia teemoja. Itse asiassa enin osa unistani on vain variaatioita kourallisesta teemoja. Viime yö oli taas Kaksi tornia -unien aikaa. Niissä olen Helmin syvänteessä, jolle on ominaista, että se on kammottavan, aivan hirvittävän kaukana kaikista tavallisista ympyröistä. Syvänteen ja normaalin maailman välissä on vuoria, kokonaisia vuoristoja. Haaveilen piirityksen taaksejättämisestä ja paluusta normaaliin elämään, mutta se on niin musertavan kaukana, että menetän toivoni heti alkuunsa. #
Se kuulostaa aika surulliselta kun sitä ja sen yhteyttä valve-elämääni oikein ajattelee, mutta tosiasiassa en valveilla ollessani koe tätä kauas normaalimaailmasta eristäytymistäni ollenkaan sillä tavalla surullisena kuin miltä se unissa tuntuu. Pikemminkin se unien tunnelma muistuttaa sitä kun vuosia sitten tajusin, kuinka kaukana minä muista ihmisistä tosiasiassa olin (ja olen), siis jo silloin, vaikken edes aktiivisesti pyrkinyt eristäytymään niin kuin nykyisin. #
[#] Silloin se tuntui juuri tuon unen tavoin lohduttomalta, koska silloin minä vielä vähän niin kuin elättelin kuvitelmia, että voisin muka olla niin kuin muutkin, kuulua joukkoon. En siksi, että olisin sitä todella halunnut, vaan vain jonkinlaisesta rekursiivisesta harhasta: luulin haluavani olla niin kuin muutkin, joten luulin haluavani olla niin kuin muutkin, koska muutkin haluavat olla niin kuin muutkin. #
Heti kun tuon kuvitelman muserruttua muutin suuntaa ja ryhdyin täysillä elämään itselleni aidosti luonteenomaista erakonelämää, asiat alkoivat mennä parempaan suuntaan. Ja kuten sanoin, nyt minulla ei ole enää syytä murehtia minun ja muiden välillä olevaa kuilua, sillä en enää elättele tuota harhaluuloa, että muka jotenkin oikeasti haluaisinkaan päästä sen kuilun toiselle puolelle, yhteyteen muiden ihmisten kanssa. Voisihan elämäni tietysti olla antoisampaa sillä lailla, mutta se nyt on vähän kuin sanoisi pyörätuoliin naitetulle vammaiselle, että elämäsi voisi olla antoisampaa jos osaisit kävellä. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]19.6. 9:39[/klo] Lisäsin iklinkin toiseksiviimeiseen kappaleeseen.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
[…] Blogasin: Kompensoiva rytmitys ja Helmin syvänne http://mummila.net/marginaali/2009/06/08/kompensoiva-rytmitys-ja-helmin-syvanne/ […]