Rep­pu­ni on repeä­mäi­sil­lään kah­tia, eikä tämä ole mikään ver­taus­ku­va. #

 #

Ver­taus­ku­val­lis­ta ei myös­kään ole se, että pol­ku­pyö­räs­tä­ni on nyt vaih­teek­si taka­ku­mi tyh­jä eikä pidä ilmaa. Minun ei sel­väs­ti­kään ole tar­koi­tet­tu enää sil­lä kul­ke­van, sil­lä vaik­ka kuin­ka sitä kor­jaan, sii­tä hajo­aa aina jotain muu­ta. Mikä­li tämän ilmiön minus­sa herät­tä­mäl­le aggres­sioil­le oli­si huma­noi­di­nen koh­de, sekin huo­mai­si pian rep­pun­sa ole­van repeä­mäi­sil­lään kah­tia. Ja tämä oli ver­taus­ku­va. #