Täy­tyy­pä hakea taas ins­pi­raa­tio­ta sii­tä van­has­ta kikas­ta, ettei saa käyt­tää Backs­pace- tai Dele­ta-nap­pia. Huh, täs­tä saat­taa­kin tul­la todis­te sii­tä näp­pik­sei kum­ma­lii­su­des­ta mis­tä kir­joi­tin… aargh. Jaa mut­ta kuin­kas nuo muo­toi­u­koo­dit? No jos­pa lisään ne jäl­ki­kä­teen. #

Luen Umber­to Econ Ruusun nimeä. Yleen­sä olen hidas luki­ja, mut­ta tuo ete­nee kyl­lä ripeäs­ti: suun­nil­leen joka toi­sel­ta aukea­mal­ta voi­hyp­piä yli noin 2/3 tur­haa jaa­rit­te­lua (mil­lai­nen mikä­kin on ja mitä kaik­kea mis­sä­kin on). Lisäk­si tari­na vai­kut­taa tosi köy­käi­sel­tä. Käsit­tääk­se­ni tuo on jon­kin sor­tin klas­sik­ko, joten ja … uh… siis: Ecoa en ole miel­tä­nyt sel­lai­sek­si popu­laa­ri­viih­de­kir­jai­li­jak­si (a’la Dan Brown) jol­lai­sel­ta se ny t aina­kin tuon tähän saak­ka luke­ma­ni perus­teel­la vai­kut­taa. Panen taas ker­ran toi­vo­ni sen varaan, että kyse on tuos­sa lus­sa , siis alus­sa jon­kin­lai­se­ta poh­jus­tuk­ses­ta postb­mo­der­nil­le kikal­le joka käy ilmi vas­ta lop­pu­puo­lel­la. #

Mut­ta munk­ki­luos­ta­ria­ja­tus herät­tää kyl­lä tas sen aja­tuk­sen että minujt­kin on teh­ty sel­lai­seen elä­mään, siis alis­tu­maan sil­lä taval­la ulko­siel­le auk­to­ri­tee­til­le ja siir­tä­mään sil­lä lail­la vas­tuu kai­kes­ta itse­ni ulko­puo­lel­le, kai­kes­ta pait­si stit­ten oman itse­ni nujer­ta­mi­ses­ta, joka taas täy­tyy teh­dä rau­tai­sel­la nyr­kil­lä (omal­la­ni). Link­kaan tähän koh­taan sen kuvan joka havain­nol­lis­taa ratio­naa­li­sen ja uks­kon­nol­li­sen ajat­te­lun välis­tä eroa. [P.S.: Ohei­nen kuva­link­ki.] Minun aja­tus­maa­il­ma­ni on, niin pal­jon kuin se minusa inoht­taa­kin, raken­teel­taan juu­ri sel­lai­nen, että ote­taan idea ja sit­ten piä­ty­dy­tään sii­nä ja tor­ju­taan kaik­ki päin­vas­tai­nen. #

En ehkä vai­ku­ta sit­lä kos­ka minul­ta puut­tuu se ulkoi­nen auk­to­ri­teet­ti joka sane­lee sen idean. Olen raken­ta­nut ne kiin­to­pis­tee­ni elä­mäs­sä itse kat­ke­rien koke­mus­ten kaut­ta… arhg, voi­si­pa tuon nyt muut­taa mut­ta ei. Siis tuo kuu­los­ti rdra­maat­ti­sem­mal­ta kuin tar­koi­tan: siis kat­ke­raa koke­muk­sis­sa­ni on ain­osa­taan, tai sii­tä on teh­nyt kat­ke­raa inoas­taan juu­ri tuo ajat­te­lu­maa­il­ma­ni käjä… jäyk­kyys. Siis kun ajat­te­lu on teh­ty kives­tä, se iei tai­vu vaan mur­tuu. #

Eli sen takia se on ollut hna­ka­laa, mut­ta että ne ideat, jot­ka minul­la nyt on, eivät siis ole tul­leet (enim­mäk­seen) miil­tä än ulko­puo­li­sel­ta ukto­ri­tee­til­ta val­mii­na, ja sii­nä pio­koi… poik­kean usko­vai­ses­ta. Mut­ta aja, omis­ta aja­tuk­sis­ta­ni kiin­ni pitä­mi­ses­sä olen siis yhtä irra­tio­naa­li­nen. Minus­ta ei siis kui­ten­kaan tuli­si munk­kia, jol­lei sit­ten oli­si kse ateis­ti­ses­ta luos­ta­ris­ta jos­sa kukaan ei oli­si tasa-aro­vi­sem­pi kuin toi­set. Ja sem­mois­ta ei vie­lä ole kek­sit­tyl. #