Pehmoporo
#10221. Tiistai, 27. lokakuuta 2009 klo 11.49.36, kirjoittanut Jani. 7
Maailmani supistuu, ryhtini köyristyy, minä, …
Tunnit ovat pitkiä,
unia.
Kuvia,
sähköä,
kuollutta valoa.
Kaupunkeja, missään ei
ketään, kukaan
mitään, kaikki #
Sullahan on runosuoni alkanut sykkiä, huomaan :)
Jos niin on niin se on aika kummallista, kun minä en tajua runoudesta yhtään mitään.
No kuule - ei Anni Sinnemäkikään tajua, mutta se ei sitä estä. En silti tässä tarkoita, että Annin tekeleet huonoja olisi.
Mutta tuosta sinun runostasi tulee oudosti mieleen Rovaniemi.
Kaikki on tänään niin tosi outoa. Hirnh.
Ai, no sittehän olenkin hyvässä seurassa. Sinnemäki on muuten minusta siitä outo, että on kuin hänen ikänsä vaihtelisi kuvakulmasta riippuen.
Mmm. Minua Sinnemäessä eniten ihmetyttää, kuinka se on voinut säilyttää sellaisen sinisilmäisen asenteen. Teiniäiti, eronnut nainen, poliitikko jne - jotenkin voisi kuvitella, että tolla reseptillä keitetään kasaan kyyninen ja katkera akka. Mutta mitäpä minä Annin elämästä sanomaan, kun en Annia oikeasti tunne, enkä näinmuodoin elämäänsäkään.
Aargh, minun täytyy lakata lukemasta tätä kommenttiketjua, kun joka kerta tuon Sinnemäen nimen nähdessäni päässäni alkaa soida Ultra Bran Hauki. En tiedä oliko se sitten edes Sinnemäen sanoitus, mutta eihän loputonta looppia hakeva aivo sitä kysy.