tutkii muurahaista.
#10341. Torstai, 5. marraskuuta 2009 klo 11.25.16, kirjoittanut Jani. 6
M: No, mitäs sinulle tänään kuuluu?
J: (Hymyilee.) Eipä tässä… ihmeempiä.
M: Ei mitään erityisempää?
J: Ei.
M: Mieliala on ollut samanlaisena sitten edellisen… koskas se oli, siitä on vissiin pari päivää?
J: Joo, tiis… taina.
M: (Myöntävästi.) Tiistaina niin.
J: (Hiljaa.)
M: (Odottaa.)
J: Niin, ei mitään isompia… muutoksia. (Hiljenee.)
M: (Odottaa.)
J: Ehkä vähän oli… eilen sillä lailla, ettei ihan ollu, tai että oli niinku mieliala alempana ku mitä yleensä taikka, että.
M: (Odottaa.)
J: Sillai… ehkä vähän niinku senki takia ku oli se minun lepopäivä eli etten käyny salilla.
M: Niin, eli ruukaat, kuinkas usein?
J: Kuutena päivänä.
M: Kuus päivää käyt salilla ja sitten pidät lepopäivän, niinkö?
J: Joo.
M: Ja nyt sitten eilen tuntu siltä että ehkä sen lepopäivän takia oli vähän huonompi olla ku muuten?
J: Niin.
M: (Odottaa.)
J: Se on… varmaan se voi olla niinki että, ku se salilla rehkiminen on fyysisesti jo ihan rasittavaa, tai että tuntuu sitte sen jälkeen hyvältä, ku on niin kovasti rehkiny, niin sitte ku yhtäkkiä ei olekaan sitä niin sen takia on sitte. Menee niinku, käyrä alaspäin.
M: Niin, mieliala on sitten heikompi, taikka huonompi.
J: Niin.
M: Niinhän se varmaan on, sillä liikunnallahan on ihan tutkitusti mielialaa kohottava vaikutus, siitä on ihan tutkittua, tai että monessa tutkimuksessa todettu että se on, tekee hyvää mielialalle ja jaksamiselle.
J: (Nyökkää.) Niin on.
M: (Odottaa.)
J: Se oli sillai… tai että vähän ärsyttävää, tai kummallis… -ta tai ei nyt kummallistakaan, mutta että ku kuitenki muuten ihan hyvä oli, eilen meni ihan hyvin, ku kävin veljen tykönä korjaamassa tietokonetta ja se ehkä vähän etukäteen jännitti kuitenki, mutta että se meni niinku ihan hyvin, ettei tullu mitään, että pääsin sinne ku se veli asuu Helsingissä niin se sielä liikkuminen on aina vähän jännää että, kuinka pääsee ja ettei kävis mitään. Niin se meni ihan hyvin ja sitte kuitenki kotona ku olin niin sitte tuli semmonen… tyhjyys taas, tai että niinku olis hirviän urakan suorittanu. Niinku ihan väsyny. (Mietiskelee.)
M: (Odottaa.)
J: (Hiljaa.)
M: Eli oliko niin, että ymmärsinkö nyt oikein, eli että se kuitenkin sinua vähän jännitti se sinne veljen luokse meno, ja sitten kun kaikki menikin ihan hyvin niin sitten tuntui… tuli ehkä sellainen väsymys vaikka helpottikin sitten kun olit päässyt kotiin ja…
J: Joo.
M: (Odottaa.)
J: Niin ehkä se sillai, että eihän se siitä ehkä riipu kuitenkaan että miten se menee jos, ku etukäteen jännittää sillä lailla ja sitten se, tai etteihän… se siitä riipu että miten se suoritus menee sitten, kun se on kumminkin suoritus ja vaatii niinku ponnistelua sillä lailla, henkisesti niin… niin sitte ku se on ohi niin sitte on väsynyt sen takia. (Mietiskelee.)
M: (Ymmärtävästi.) Niin.
J: (Alkaa hymyillä.)
M: (Vastaa hymyyn.) Mitäs tuli mieleen?
J: No ei ku… tuota vain mietin miten puhuin tuon että, ku sanoin että “suoritus”.
M: (Hymyillen) Niin.
J: Että hyvin sillä lailla, minulle tyypillistä (hymyillen leveästi), että ajattelee tuommostaki mikä vois olla, niinku jostaki toisesta ihan vain sillä lailla että onpa mukava päivä, menen käymään veljen tykönä eikä mitään, sillä lailla ole velvotteita, saa niinku vapaasti… ettei ole mitään pakkoa, niin sitte kuitenki minä sitä otan, tai ajattelen “suorituksena” niinku joku… niinku seki olis semmonen pakko tai joku… (Hymy hälvenee.)
M: (Odottaa.)
J: Ja seki on aika… niinku kuvastaa hyvin sitä minun, kuinka suhteessa sillä lailla hankalaa mulla voi olla ku Janne on kuitenki sieltä helepoimmasta päästä mulle ihimisiä joitten kanssa tulla toimeen, että niinku, en jännitä sillä lailla niin paljon kuitenkaan ku mitä joittenki… tai ettei oikiastaan olekaan juuri ihimisiä muutaku ehkä tyttöystävä, etten jännitä… tai jota jännittäisin vielä vähemmän.
M: Elikä se tämä eilinen jännitys ei siis ollut pelkästään sitä siellä suuressa kaupungissa liikkumisen jännittämistä ja niitä vaikeuksia, vaan se oli myös tämä tapaaminen veljen kanssa, kun jännitti?
J: Joo.
M: (Odottaa.)
J: (Hiljaa.)
M: Onko se sitten, muistatko, onko se aina ollut niin, että veljenkin kanssa on jännittänyt esimerkiksi silloin kun olitte pieniä…
J: (Keskeyttäen) Ei, kyllä se oli, tai että, ei ole aina ollut. Vaan, niinku, tai no. (Vajoaa mietteisiin.)
M: (Odottaa.)
J: En oikiastaan tiiä, tai että olen tässä viime aikoina miettiny sitäki että, miten se oli, tai että… (Miettii ankarasti.) Siis tätä minun masennusta tai siihen liittyvää ajattelua, että tuli tässä jos… nyt aika äskettäin mieleen että se on ehkä menny sillä lailla, että olin, tai muistan että olin sillon pienenä jo joskus --- mietin, että miten tyhjää ja tarkotuksetonta ja masentavaa tämä on, että täälä ollaan. (Miettii.)
M: (Odottaa.)
J: Että muistan… en muista olenko sanonuki siitä joskus, mutta semmonen muistikuva on ku seisoin meiän eteisessä, asuttiin sillon rivitaloilla, niin siinä seisoin ja, olin ulkoa tullu ja jostaki tuli yhtäkkiä mieleen että kuinka surullista ja, tai että tuntu surulliselta ku ajatteli, että tässä minä olen, eikä ole mitään… mitään tarkotusta…
M: (Odottaa.)
J: Onpa hankala selittää. Mutta siis semmonen hirviä tyhjyyen tai tarkotuksettomuuen tunne, että ku täällä vain ollaan, maailmassa, eikä sillä ole mitään tarkotusta. Ollaan vain. Niin miksi?
M: (Odottaa.)
J: Ja sitte toinen, näitä rupes nyt näitä assosiaatioita näemmä tulemaan (hymyillen), semmonen samallainen, ku oltiin joskus koulussa tulossa kirkosta, käveltiin sinne koululle ja minä ajattelin, että tässä meitä näin menee, tämmönen lauma apinoita, joita jos joku avaruusolento kattelis ylhäältä niin ajattelis samalla lailla ku mitä met jostaki muurahaisista. Että niin mitätön on ihminen. Semmonen… niinku robotti.
M: (Odottaa.)
J: (Hiljaa. Sitten hymyilee.)
M: (Vastaa hymyyn.)
J: Tuli vain mieleen, että mistähän tähän tultiin, tai että taisit kysyä jotaki ihan muuta.
M: (Hymyillen.) Niin, ei se mitään, eikä tässä varsinaisesti kysymyksiä, tai että juuri siitä tässä on aina kulloinkin kyse, mitä sinulla on mielessä. Ja että vaikka kyse olis aluksi jostain ihan muusta, josta saattaa tulla jotain mieleen, niin siitä voi sitten tullakin jotain, että sitä kautta juuri päästään sinne sinun ajatuksiin sisälle.
J: (Hymyillen) Vähän niinku… että ku on työkalut käytetty niin ne voi heittää menemään.
M: (Hymyillen) Niin.
J: Ettei takerruta niihin työkaluihin.
M: Niin.
J: (Hiljaa.)
M: No, olisko vielä jotain mielessä, vai olisko tähän hyvä lopettaa tällä kertaa?
J: (Hymyillen.) No joo, ei kait tässä.
M: Että ihan hyvä vaikka tähän tällä kertaa, ja ensi kerralla sitten jatketaan tästä?
J: (Hymyillen.) Joo.
M: Selvä sitten. Ensi kerralla sitten, jatketaan!
J: Joo. (Lähtee.) Heippa!
M: Hei! #
[…] marginaali: tutkii muurahaista. http://mummila.net/marginaali/2009/11/05/tutkii-muurahaista/ […]