Voi
#10735. Keskiviikko, 25. marraskuuta 2009 klo 17.42.23, kirjoittanut Jani. 18
Voi hyvä helvetti, mistä sitä ihminen saisi toivoa? #
Voi hyvä helvetti, mistä sitä ihminen saisi toivoa? #
Tohon on vaikea vastata, mut kyl sitä voi löytyä, siihen uskon.
Minäkin uskon, että jotkut voivat löytää, mutten siihen, että kaikki.
Kyl mä uskon, et mahdollisuuksia mielekkyyden ja toivon löytymiseen kuitenkin usein on, vaikkei ne oiskaan heti näkyvissä.
Mut vaikea sanoa tästä mitään “järkevää”, halusin kuitenkin toivottaa nimenomaan sulle sitä toivoa.
Hih, tiedänhän minä, että sitä tarkoitit. Kiitoksia. :)
Toivoa saa sellaisissa pienissä pulloissa, annos kerrallaan ja vain tarpeeseen. Se on hyvin kevyttä ja herkästi haihtuvaa, mutta juotuna painavaa. Ei päihdytä, lohduttava vaikutus.
Kauniisti runoiltu.
Ja mikä osoite!
Olen aina ollut sitä mieltä että turha etsiä elämän tarkoitusta tai edes välttämättä mitään miellekkyyttä, kunhan vaan antaa mennä niin kyllä se siitä sitten. Tosin tuokaan ei varmasti päde kaikkiin enkä oikeastaan ole koskaan kuullut mitään yhtä kliseisen ärsyttävää paskaa kuin mitä juuri kirjoitin mutta itse olen niin yksinkertainen että se toimii.
Sehän se on ainut maallinen ratkaisu, ongelman huomioimatta jättäminen.
Jokin pitkäaikainen tavoite on oltava aina. Vaikka kuinka omituinen tai mitättömän tuntuinen. Kun saa projektin valmiiksi, eikä ole uutta heti tilalle, silloin on vaikea löytää toivoakaan mistään. (Joskus ne pitkäaikaisetkin tavoitteet tietysti kyseenalaistuvat, ja sitten on kamalan vaikeaa ja kurjaa. Jostain syystä tuntuu siltä, että mitä vähemmän huolehdin ja ahdistun ja panikoin asioista, sitä mitättömämmiksi ne minulle muuttuvat. Se on vähän kyllä typerää; että pitäisi tuntua pahalta, että saisi tarkoituksen siitä, että ylittää itsensä ja voittaa sen ahdistuksen.)
Sinulla on terapeuttinen blogi. Alan ihan väkisinkin analysoida itseäni, vaikka se tuskin on mitenkään yleisesti kiinnostavaa.
Onneksi täällä ei tarvi ollakaan yleisesti kiinnostava. Ja olen suunnattoman ylpeä siitä, että blogiani on nyt kutsuttu terapeuttiseksi!
Hmm, mikä osoite? sähköposti? blogihäntä jäi laittamatta.
Sehän on hyvä, että olet piristynyt. Masennuksestahan sanotaan, että sitä sairastavat älykkäät ja kiltit ihmiset. Siinä ajatuksessa on hyvä paistatella.
Huh, sinähän olitkin annikki-annikki etkä se annikki, joka spostiosoitteesi perusteella hetkisen pelkäsin…
Kiitos imarteluksi naamioidusta tsemppauksesta.
Haah, yleensä minun ei tarvitse laittaa blogisähköpostia minnekään nähtäville, niin ei kukaan vinoile. Annikilla on sellainen tarina, että siskoni piti (pitää) minua niin tylsänä mummona, että alkoi kutsua minua siksi A.T.ksi. Koska olen tylsä mummo, aloin käyttää sitä itsekin. En enää muista millään, miten se herättää muissa ihan toisia, selkäpiitä karmivia mielikuvia.
Siis itseänihän minä tässä kehun, kun toisia tsemppaan. Minun kohdallani sanonta on tietysti ihan totta. :)
Oikeasti olin kauhuissani vain omasta puolestani. Kommentti oikealta A.T.:ltä olisi ollut niin ufoa ettei tosikaan. Ja niin hienoa!
[…] pyytää anteeksi keskiviikkoista toivottomuudenparahdustani, ja sen herättämää huolta samalla kun tahtoisin kiittää jälkimmäisestä. Olette kaikki tosi […]
Vai että älykkäät ja kiltit.. no hitsi! Mitä se masennus minussa sitten tekee kun en ole kovin älykäs enkä erityisen kilttikään, hahaha :D
Hys, senkun uskottelet vaan olevasi!
Tämän postauksen kommentointi on suljettu.
Artikuloin huonosti. Tarkoitin: Mistä sitä saisi ihminen mieltä elämään. Ja vastaus on tietenkin, ettei mistään.