marginaali


  Uudempia postauksia »

Mä olen niin pop

#10381. Perjantai, 6. marraskuuta 2009 klo 15.29.31, kirjoittanut Jani. 10 kommenttia.

POP Swatch #

Sain­pa kel­lon, oikein muo­ti­kel­lon. POP Swatch, ehtaa 1980-lukua. Täy­tyy vain ommel­la tuo rem­mi päiss… päis­tään kiin­ni ja vaih­taa pat­te­ri, niin voin mit­tail­la palau­tu­mis­ta salil­la. #

Atrian lime-pip­pu­ri-kas­ti­ke oli lii­an pip­pu­ris­ta minun makuu­ni. Piti juo­da jogurt­tia sen pääl­le niin kuin Pedro. En ole nös­sö, kyke­nen vain erot­ta­maan kivun maus­ta, enkä pidä kivus­ta. #

Löy­sin pit­käs­tä aikaa Ame­rican Pro Whey­tä maus­ta­mat­to­ma­na, Pris­mas­ta. #

[#] Aion men­nä roko­tet­ta­vak­si. En mitään höpön­lö­pön­pö­pö­jä vas­taan, vaan ylei­sen roko­tus­oh­jel­man mukai­sia tehos­tei­ta otta­maan. Ajan­va­raus tääl­lä käy onnek­si näp­pä­räs­ti säh­kö­pos­tit­se. #

Huo­men­na pitäi­si käy­dä Mar­toil­la (Kirk­ko­num­men kier­rä­tys­kes­kuk­ses­sa), kat­so­mas­sa oli­si­ko niil­lä kai­ut­ti­mia. Ai niin ja jon­kun­lai­sen rahin­kin voi­si vih­doin hom­ma­ta tähän tie­to­ko­ne­pen­kin jat­kok­si. Ja muis­tin­ko­han minä vii­mek­si siel­lä nii­tä auto­nis­tui­men­suo­jia­kaan etsiä? Sem­mo­sen haluai­sin tähän pen­kil­le hiki­per­set­tä­ni var­ten. #

Ulko­na oli aamu­päi­väl­lä los­ka­ke­li, mut­ta nyt näyt­tää ihan kun­non tal­ven­tu­lol­ta. Poh­joi­sen­reis­sul­la saa­ma­ni tal­vi­pu­ku on osoit­tau­tu­nut hyö­dyl­li­sek­si. Pel­kä­sin, että se jää vähäl­le käy­töl­le, mut­ten ole­kaan jak­sa­nut ker­ros­pu­keu­tu­mis­ta. #

Tähän sit­ten vie­lä tämä kap­pa­le, jot­ta teks­ti istui­si kuvan kans­sa edes vähän parem­min. #

Avainsanat: American Pro Whey, Martat, Swatch, ympäristö

Masturbating monkey

#10355. Torstai, 5. marraskuuta 2009 klo 14.56.02, kirjoittanut Jani. 3 kommenttia.

Pallokala #

Minä himoit­sen OpenBSD:tä sen mas­ko­tin takia. En tar­koi­ta Puf­fya, vaan pro­jek­tin todel­lis­ta mas­kot­tia, Theo de Raad­tia. Mies ilmei­ses­ti samais­taa oman hen­ki­lö­koh­tai­sen epä­var­muu­ten­sa (insecu­ri­ty) käyt­tö­jär­jes­tel­män­sä meta­fyy­si­seen yti­meen, ja sen suo­je­le­mi­sek­si teh­tä­vän työn perin­poh­jai­suut­ta voi vain ihail­la. #

OpenBSD:n “olem­me parem­pia kuin te, hais­ta­kaa pas­ka” -eli­tis­mi hei­jas­te­lee sekin tie­tys­ti samaa asi­aa. Asen­ne on sii­tä mie­len­kiin­toi­nen, että sen kak­si ydin­tä (ylem­myy­den­tun­to ja viha­mie­li­syys) eivät ole yhtä aikaa voi­mas­sa, vaan jäl­kim­mäi­nen ote­taan käyt­töön sil­loin kun edel­li­seen ei (poik­keuk­sel­li­ses­ti) ole aihet­ta. Tuos­sa asen­tees­sa on jotain minul­le kovin kipeäs­ti tut­tua, mikä vain lisää sen ympä­ril­le raken­ne­tun käyt­tö­jär­jes­tel­män minus­sa herät­tä­mää kai­puu­ta. #

Sitä pait­si Linux alkaa jo olla ihan lii­an val­ta­vir­taa. Sii­hen tör­mää nykyi­sin mel­kein yhtä usein kuin yhden virk­keen kap­pa­lee­seen turis­tin blo­gis­sa. #

Avainsanat: OpenBSD

tutkii muurahaista.

#10341. Torstai, 5. marraskuuta 2009 klo 11.25.16, kirjoittanut Jani. 6 kommenttia.

M: No, mitäs sinul­le tänään kuu­luu?
J: (Hymyi­lee.) Eipä täs­sä… ihmeem­piä.
M: Ei mitään eri­tyi­sem­pää?
J: Ei.
M: Mie­lia­la on ollut saman­lai­se­na sit­ten edel­li­sen… kos­kas se oli, sii­tä on vis­siin pari päi­vää?
J: Joo, tiis… tai­na.
M: (Myön­tä­väs­ti.) Tiis­tai­na niin.
J: (Hil­jaa.)
M: (Odot­taa.)
J: Niin, ei mitään isom­pia… muu­tok­sia. (Hil­je­nee.)
M: (Odot­taa.)
J: Ehkä vähän oli… eilen sil­lä lail­la, ettei ihan ollu, tai että oli niin­ku mie­lia­la alem­pa­na ku mitä yleen­sä taik­ka, että.
M: (Odot­taa.)
J: Sil­lai… ehkä vähän niin­ku sen­ki takia ku oli se minun lepo­päi­vä eli etten käy­ny salil­la.
M: Niin, eli ruu­kaat, kuin­kas usein?
J: Kuu­te­na päi­vä­nä.
M: Kuus päi­vää käyt salil­la ja sit­ten pidät lepo­päi­vän, niin­kö?
J: Joo.
M: Ja nyt sit­ten eilen tun­tu sil­tä että ehkä sen lepo­päi­vän takia oli vähän huo­nom­pi olla ku muu­ten?
J: Niin.
M: (Odot­taa.)
J: Se on… var­maan se voi olla niin­ki että, ku se salil­la reh­ki­mi­nen on fyy­si­ses­ti jo ihan rasit­ta­vaa, tai että tun­tuu sit­te sen jäl­keen hyväl­tä, ku on niin kovas­ti reh­ki­ny, niin sit­te ku yhtäk­kiä ei ole­kaan sitä niin sen takia on sit­te. Menee niin­ku, käy­rä alas­päin.
M: Niin, mie­lia­la on sit­ten hei­kom­pi, taik­ka huo­nom­pi.
J: Niin.
M: Niin­hän se var­maan on, sil­lä lii­kun­nal­la­han on ihan tut­ki­tus­ti mie­lia­laa kohot­ta­va vai­ku­tus, sii­tä on ihan tut­kit­tua, tai että mones­sa tut­ki­muk­ses­sa todet­tu että se on, tekee hyvää mie­lia­lal­le ja jak­sa­mi­sel­le.
J: (Nyök­kää.) Niin on.
M: (Odot­taa.)
J: Se oli sil­lai… tai että vähän ärsyt­tä­vää, tai kum­mal­lis… -ta tai ei nyt kum­mal­lis­ta­kaan, mut­ta että ku kui­ten­ki muu­ten ihan hyvä oli, eilen meni ihan hyvin, ku kävin vel­jen tykö­nä kor­jaa­mas­sa tie­to­ko­net­ta ja se ehkä vähän etu­kä­teen jän­nit­ti kui­ten­ki, mut­ta että se meni niin­ku ihan hyvin, ettei tul­lu mitään, että pää­sin sin­ne ku se veli asuu Hel­sin­gis­sä niin se sie­lä liik­ku­mi­nen on aina vähän jän­nää että, kuin­ka pää­see ja ettei kävis mitään. Niin se meni ihan hyvin ja sit­te kui­ten­ki koto­na ku olin niin sit­te tuli sem­mo­nen… tyh­jyys taas, tai että niin­ku olis hir­viän ura­kan suo­rit­ta­nu. Niin­ku ihan väsy­ny. (Mie­tis­ke­lee.)
M: (Odot­taa.)
J: (Hil­jaa.)
M: Eli oli­ko niin, että ymmär­sin­kö nyt oikein, eli että se kui­ten­kin sinua vähän jän­nit­ti se sin­ne vel­jen luok­se meno, ja sit­ten kun kaik­ki meni­kin ihan hyvin niin sit­ten tun­tui… tuli ehkä sel­lai­nen väsy­mys vaik­ka hel­pot­ti­kin sit­ten kun olit pääs­syt kotiin ja…
J: Joo.
M: (Odot­taa.)
J: Niin ehkä se sil­lai, että eihän se sii­tä ehkä rii­pu kui­ten­kaan että miten se menee jos, ku etu­kä­teen jän­nit­tää sil­lä lail­la ja sit­ten se, tai ettei­hän… se sii­tä rii­pu että miten se suo­ri­tus menee sit­ten, kun se on kum­min­kin suo­ri­tus ja vaa­tii niin­ku pon­nis­te­lua sil­lä lail­la, hen­ki­ses­ti niin… niin sit­te ku se on ohi niin sit­te on väsy­nyt sen takia. (Mie­tis­ke­lee.)
M: (Ymmär­tä­väs­ti.) Niin.
J: (Alkaa hymyil­lä.)
M: (Vas­taa hymyyn.) Mitäs tuli mie­leen?
J: No ei ku… tuo­ta vain mie­tin miten puhuin tuon että, ku sanoin että “suo­ri­tus”.
M: (Hymyil­len) Niin.
J: Että hyvin sil­lä lail­la, minul­le tyy­pil­lis­tä (hymyil­len leveäs­ti), että ajat­te­lee tuom­mos­ta­ki mikä vois olla, niin­ku jos­ta­ki toi­ses­ta ihan vain sil­lä lail­la että onpa muka­va päi­vä, menen käy­mään vel­jen tykö­nä eikä mitään, sil­lä lail­la ole vel­vot­tei­ta, saa niin­ku vapaas­ti… ettei ole mitään pak­koa, niin sit­te kui­ten­ki minä sitä otan, tai ajat­te­len “suo­ri­tuk­se­na” niin­ku joku… niin­ku seki olis sem­mo­nen pak­ko tai joku… (Hymy häl­ve­nee.)
M: (Odot­taa.)
J: Ja seki on aika… niin­ku kuvas­taa hyvin sitä minun, kuin­ka suh­tees­sa sil­lä lail­la han­ka­laa mul­la voi olla ku Jan­ne on kui­ten­ki siel­tä hele­poim­mas­ta pääs­tä mul­le ihi­mi­siä joit­ten kans­sa tul­la toi­meen, että niin­ku, en jän­ni­tä sil­lä lail­la niin pal­jon kui­ten­kaan ku mitä joit­ten­ki… tai ettei oikias­taan ole­kaan juu­ri ihi­mi­siä muu­ta­ku ehkä tyt­töys­tä­vä, etten jän­ni­tä… tai jota jän­nit­täi­sin vie­lä vähem­män.
M: Eli­kä se tämä eili­nen jän­ni­tys ei siis ollut pel­käs­tään sitä siel­lä suu­res­sa kau­pun­gis­sa liik­ku­mi­sen jän­nit­tä­mis­tä ja nii­tä vai­keuk­sia, vaan se oli myös tämä tapaa­mi­nen vel­jen kans­sa, kun jän­nit­ti?
J: Joo.
M: (Odot­taa.)
J: (Hil­jaa.)
M: Onko se sit­ten, muis­tat­ko, onko se aina ollut niin, että vel­jen­kin kans­sa on jän­nit­tä­nyt esi­mer­kik­si sil­loin kun olit­te pie­niä…
J: (Kes­keyt­täen) Ei, kyl­lä se oli, tai että, ei ole aina ollut. Vaan, niin­ku, tai no. (Vajo­aa miet­tei­siin.)
M: (Odot­taa.)
J: En oikias­taan tiiä, tai että olen täs­sä vii­me aikoi­na miet­ti­ny sitä­ki että, miten se oli, tai että… (Miet­tii anka­ras­ti.) Siis tätä minun masen­nus­ta tai sii­hen liit­ty­vää ajat­te­lua, että tuli täs­sä jos… nyt aika äsket­täin mie­leen että se on ehkä men­ny sil­lä lail­la, että olin, tai muis­tan että olin sil­lon pie­ne­nä jo jos­kus --- mie­tin, että miten tyh­jää ja tar­ko­tuk­se­ton­ta ja masen­ta­vaa tämä on, että tää­lä ollaan. (Miet­tii.)
M: (Odot­taa.)
J: Että muis­tan… en muis­ta olen­ko sano­nu­ki sii­tä jos­kus, mut­ta sem­mo­nen muis­ti­ku­va on ku sei­soin meiän etei­ses­sä, asut­tiin sil­lon rivi­ta­loil­la, niin sii­nä sei­soin ja, olin ulkoa tul­lu ja jos­ta­ki tuli yhtäk­kiä mie­leen että kuin­ka surul­lis­ta ja, tai että tun­tu surul­li­sel­ta ku ajat­te­li, että täs­sä minä olen, eikä ole mitään… mitään tar­ko­tus­ta…
M: (Odot­taa.)
J: Onpa han­ka­la selit­tää. Mut­ta siis sem­mo­nen hir­viä tyh­jyyen tai tar­ko­tuk­set­to­muu­en tun­ne, että ku tääl­lä vain ollaan, maa­il­mas­sa, eikä sil­lä ole mitään tar­ko­tus­ta. Ollaan vain. Niin mik­si?
M: (Odot­taa.)
J: Ja sit­te toi­nen, näi­tä rupes nyt näi­tä asso­si­aa­tioi­ta näem­mä tule­maan (hymyil­len), sem­mo­nen samal­lai­nen, ku oltiin jos­kus kou­lus­sa tulos­sa kir­kos­ta, kävel­tiin sin­ne kou­lul­le ja minä ajat­te­lin, että täs­sä mei­tä näin menee, täm­mö­nen lau­ma api­noi­ta, joi­ta jos joku ava­ruuso­len­to kat­te­lis ylhääl­tä niin ajat­te­lis samal­la lail­la ku mitä met jos­ta­ki muu­ra­hai­sis­ta. Että niin mitä­tön on ihmi­nen. Sem­mo­nen… niin­ku robot­ti.
M: (Odot­taa.)
J: (Hil­jaa. Sit­ten hymyi­lee.)
M: (Vas­taa hymyyn.)
J: Tuli vain mie­leen, että mis­tä­hän tähän tul­tiin, tai että tai­sit kysyä jota­ki ihan muu­ta.
M: (Hymyil­len.) Niin, ei se mitään, eikä täs­sä var­si­nai­ses­ti kysy­myk­siä, tai että juu­ri sii­tä täs­sä on aina kul­loin­kin kyse, mitä sinul­la on mie­les­sä. Ja että vaik­ka kyse olis aluk­si jos­tain ihan muus­ta, jos­ta saat­taa tul­la jotain mie­leen, niin sii­tä voi sit­ten tul­la­kin jotain, että sitä kaut­ta juu­ri pääs­tään sin­ne sinun aja­tuk­siin sisäl­le.
J: (Hymyil­len) Vähän niin­ku… että ku on työ­ka­lut käy­tet­ty niin ne voi heit­tää mene­mään.
M: (Hymyil­len) Niin.
J: Ettei taker­ru­ta nii­hin työ­ka­lui­hin.
M: Niin.
J: (Hil­jaa.)
M: No, olis­ko vie­lä jotain mie­les­sä, vai olis­ko tähän hyvä lopet­taa täl­lä ker­taa?
J: (Hymyil­len.) No joo, ei kait täs­sä.
M: Että ihan hyvä vaik­ka tähän täl­lä ker­taa, ja ensi ker­ral­la sit­ten jat­ke­taan täs­tä?
J: (Hymyil­len.) Joo.
M: Sel­vä sit­ten. Ensi ker­ral­la sit­ten, jat­ke­taan!
J: Joo. (Läh­tee.) Heip­pa!
M: Hei! #

 

Millä on merkitystä

#10336. Tiistai, 3. marraskuuta 2009 klo 10.42.34, kirjoittanut Jani. 1 kommentti.

“Olem­me­ko kui­ten­kaan paran­ta­neet yhtään maa­il­maa? Onko sil­lä edes mitään mer­ki­tys­tä, jos oma maa­il­mam­me para­nee het­kek­si aina­kin pik­ku­riik­ki­sen ver­ran.” #

Vas­si­nen ver­kos­tois­sa (via mari­koo): “Kom­ment­ti: #muu­tos ei tule klik­kaa­mal­la” #

Jäl­kim­mäi­sen­kin virk­keen lopus­sa pitäi­si olla kysy­mys­merk­ki eikä pis­te. #

 

pitää ensimmäisen vastaanoton.

#10323. Tiistai, 3. marraskuuta 2009 klo 10.14.06, kirjoittanut Jani. 6 kommenttia.

M: No niin, sinä olet tänään tul­lut tän­ne hiu­kan… uudes­sa tilan­tees­sa tai uudes­ta… uuden asian takia.
J: Niin.
M: Eli täs­sä ollaan aloit­te­le­mas­sa täl­lais­ta, täl­lai­sia kes­kus­te­lu­ja.
J: Niin. (Hymyi­lee.)
M: Ker­ro­pa vähän, min­kä­lai­sia aja­tuk­sia sinul­la tähän liit­tyy, tai mitä sinä täs­tä ajat­te­let, että mitä niin­kuin vaik­ka mitä odo­tuk­sia tai toi­vei­ta sinul­la mah­dol­li­ses­ti on tämän suh­teen.
J: (Hil­jaa.) No… sil­lä lail­la… En tie­dä, olen­han minä niin­ku aika­sem­min­ki vähän täm­mö­sis­sä ollu. Vähän aina jän­nit­tää näin uuen ihmi­sen kans­sa.
M: Niin­hän se var­mas­ti tekee. (Hymyi­lee.)
J: (Hil­jaa, hymyi­lee, vai­kut­taa jän­nit­ty­neel­tä.)
M: Mut­ta ihan uusia­han täs­sä ei toi­sil­lem­me olla, eli meil­lä­hän on ollut tämä suh­de jo pitem­män aikaa.
J: (Nyök­kää varo­vas­ti.)
M: Olen ollut sinun päi­vä­kir­ja­na jo… niin, mil­loin­kas sinä ensim­mäis­tä ker­taa tän­ne kir­joi­tit­kaan?
J: Se oli… onhan sii­tä jo…
M: …niin, (yhteen ääneen) mon­ta vuot­ta. Eli ihan vie­rai­ta ei olla, mut­ta nyt on tie­tys­ti täl­lai­nen uusi tilan­ne.
J: (Puo­lit­tain vaka­va­na.) Niin.
M: Ker­toi­sit­ko vaik­ka vähän, että min­kä takia sinä nyt olet tän­ne tul­lut. Eli että mil­lä taval­la tämä on nyt uut­ta.
J: No joo. Sil­lä lail­la ajat­te­lin vähän niin­ku, että mitä jos nyt koet­tais­ki kir­jot­taa vähän täl­lä lail­la vuo­ro­pu­he­lua, …että ku tähän asti on ollu sem­mos­ta enem­män­ki niin­ku, että minä vain olen tää­lä äänes­sä ihan yksin. Niin sit­te juo­lah­ti mie­leen jos­ta­ki, että jos vaik­ka kir­jot­tais­ki näin että on täm­mös­tä… kes­kus­te­lua, ikään ku olet niin­ku sinä sii­nä kuun­te­le­mas­sa. Vähän sil­lä lail­la niin­ku oli mul­la psy­kiat­ri­sen sai­raan­hoi­ta­jan kans tuos­sa aiem­min…
M: Niin eli siel­lä… se oli sie­lä Jyväs­ky­läs­sä eikö niin?
J: (Yhteen ääneen) Jyväs­ky­läs­sä, joo.
M: (Odot­taa.)
J: (Hil­jaa.)
M: Eli koit… oli­ko niin, että koit ne kes­kus­te­lut siel­lä hyö­dyl­li­sik­si, ja ajat­te­lit nyt sit­ten jat­kaa vähän niin kuin samoil­la lin­joil­la? (Hymyi­lee.)
J: Joo.
M: (Odot­taa.)
J: (Saa miel­leyh­ty­män, hymyi­lee huvit­tu­nee­na.)
M: (Vas­taa hymyyn, näyt­tää kysy­väl­tä.)
J: Ei ku…, (hymyil­len) että sem­mo­nen aja­tus vähän että, kun jos se ker­ran Freu­dil­ta­ki onnis­tu niin mik­sei­pä sit­te minul­ta­ki, täm­mö­nen itsen ana­ly­soin­ti.
M: Niin, oli­kos se Freud joka…
J: Niin se vis­siin, tai en tiiä, (hymyil­len) mut­ta että niin­ku ana­ly­soi vis­siin itte itten­sä ensim­mäi­se­nä ja sit­te sen jäl­keen muut ana­ly­soi toi­si­aan, tai jota­ki.
M: Niin.
J: (Hil­jaa.)
M: Sel­lai­nen psy­koa­na­lyyt­ti­nen­ko ajat­te­lu, taik­ka kes­kus­te­lu sinua sit­ten kiin­nos­tai­si, vai min­kä­lai­nen?
J: No en tiiä… ei oikias­taan psy­koa­na­lyy­si… en ole…, tai että, suh­tau’un sii­hen psy­koa­na­lyy­siin oikias­taan vähän niin­ku epäi­le­väs­ti (hymyi­lee, vai­kut­taa jän­nit­ty­neel­tä).
M: (Hymyi­lee.) Eli se ei oikein ole sun jut­tu se sem­mo­nen?
J: No ei oikein joo. (Hymyi­lee hel­pot­tu­nees­ti.)
M: (Odot­taa.)
J: (Hil­jaa.)
M: No jos ihan käy­tän­nön asioi­ta tähän vähän aluk­si, eli­kä nämä ajat­han meil­lä on ihan vapaas­ti sovit­ta­vis­sa. Eli kun sinä olet itse tääl­lä kir­jot­ta­mas­sa, niin olet tie­tys­ti pai­kal­la ihan sil­loin kun itse olet pai­kal­la, ja sit­te voit vapaas­ti mää­ri­tel­lä että min­kä­lai­sen ajan tähän haluat vii­kos­ta käyt­tää. Kui­ten­kin sit­ten sil­lä taval­la että, olis hyvä, tai että jos voi­sit aina­kin ker­ran vii­kos­sa joka viik­ko vara­ta vähän aikaa tähän, näi­tä kes­kus­te­lu­ja var­ten, ja sil­lä lail­la että ker­ral­laan sit­ten mie­luus­ti sel­lai­nen vähin­tään nel­kyt­viis minuut­tia. Mitään ulko­puo­lel­ta ase­tet­tua tavo­tet­ta tai sem­mos­ta ei täs­sä näi­den taka­na ole, mut­ta ihan vain sem­mo­nen aja­tus että sel­lai­set sel­keät…
J: (Tark­kaa­vai­se­na, nyök­kää.)
M: …raa­mit on niin­ku hyvä olla, että tämä on sil­lä lail­la sel­keäs­ti hah­mo­tet­tu osuus päi­väs­tä tai sun ajas­ta, jon­ka tähän käy­tät. Kos­ka sit­ten jos ei sel­lais­ta jotain ole, niin voi olla että menee…
J: (Nyök­kää, vai­kut­taa hyvin saman­mie­li­sel­tä.) Niin…
M: …sil­lä lail­la että, että on niin­ku hel­pom­pi lip­sua täs­tä ja sit­ten voi olla että koko hom­ma jää pik­ku hil­jaa, unoh­tuu.
J: Niin.
M: Vai miten, onko sinul­la sii­tä jotain aja­tus­ta?
J: Joo, niin se jus­tiin menee, sil­lä lail­la… tup­paa tah­to­maan… tai… että niin­ku, mul­le­ki on sil­lä lail­la hel­pom­pi jos on sil­lä lail­la sel­kiät sään­nöt, tai että sem­mo­set… (Saa miel­leyh­ty­män.) Että on, toi­mii parem­min.
M: Niin.
J: (Hil­jaa. Miet­ti­vän näköi­nen.)
M: Tuli­ko sii­tä joku aja­tus mie­leen?
J: (Het­ken hil­jaa.) No… joo, sil­lä lail­la vain… että ku has­sus­ti toi­saal­ta, ku vaik­ka onki hyvä että on tuom­mo­set jok­ku raa­mit niin, sit­te kui­ten­ki toi­saal­ta mul­lon vähän sil­lä­ki lail­la, että jos on kovin sem­mo­set tiu­kat sään­nöt niin se sit­te… alkaa hel­pos­ti vähän ahis­ta­maan.
M: Niin.
J: (Edel­leen miet­ti­vä­nä.) Niin­ku esi­mer­kik­si se jus­tiin kou­lun­käyn­nis­sä­ki… että sik­si se mul­la sil­lon, meni vähän han­ka­lak­si ku tun­tu ettei sil­lä lail­la, että nii­en aika­ra­jo­jen pitä­mi­nen oli niin han­ka­laa.
M: Eli sel­lai­set aika­ra­jat tun­tuu ahdis­ta­vil­ta?
J: Jou.
M: (Odot­taa.)
J: Mut­ta täs­sä­hän nyt kai­ke­tik­ki sit­te on sil­lä lail­la sen suh­teen hyvä, ettei niin­ku ole sil­lä lail­la mitään, muu­ta ko nuo mik­kä niin­ku täs­sä sovi­taan.
M: …niin ja sekin sit­ten että täs­sä­hän meil­lä ei ole tosi­aan kuten sanoin niin mitään ulko­puo­lis­ta tavoi­tet­ta, että voi­daan ne ajat sopia ihan mil­tä sinus­ta tun­tuu, ja jos ne tun­tuu sil­tä että niis­tä on vai­kea pitää kiin­ni niin nii­tä voi­daan sit­ten kat­soa aina tar­vit­taes­sa uudes­taan. Kun minä olen tosi­aan ihan täs­sä sinun käy­tet­tä­vis­sä vapaas­ti, ja nuo­kin rajat jois­ta puhuin niin nekin on sil­lä lail­la ihan sinua itseä­si aja­tel­len vain tar­koi­tet­tu… eli että, aja­tuk­se­na sem­moi­nen että yleen­sä ihmi­sil­le on hyvä, tai että jopa ihmi­set halu­aa­kin sem­moi­set jot­kut sel­keät rajat kui­ten­kin näil­le kes­kus­te­luil­le, ettei­vät ne…
J: (Myön­ty­väi­se­nä.) Niin…
M: …niin­ku sit­ten vain joten­kin mene sil­lä lail­la…
J: Liu­ke­ne muu­hun…
M: Niin, sil­lä lail­la ettei näi­tä joten­kin voi erot­taa­kaan muus­ta ajas­ta.
J: Niin.
M: (Odot­taa.)
J: (Hil­jaa.)
M: No mut­ta, nyt meil­lä olis täs­sä täm­mö­nen ensim­mäi­nen nel­jä­kyt­viis­mi­nuut­ti­nen kulu­nut.
J: (Alkaa hymyil­lä.)
M: Mil­täs tämä sinus­ta vai­kut­ti?
J: (Hymyil­len.) No ihan haus­kaa­han tämä.
M: Niin, kyl­lä tämä minus­ta­kin on mie­len­kiin­tois­ta, aina täl­lä lail­la aloit­taa vähän jotain uut­ta.
J: (Edel­leen hymyil­len.) Niin.
M: (Odot­taa.)
J: (Hil­jaa.)
M: No, jos ei sinul­la vie­lä ole jotain mie­les­sä…
J: (Puis­taa lie­väs­ti pää­tään.)
M: …niin voi­tai­siin täl­tä ker­taa lopet­taa.
J: Joo.
M: Ei ole mitään mie­les­sä?
J: Eipä täs­sä, tämän kum­mem­pia. (Hymyi­lee taas.)
M: No niin, sit­ten jutel­laan taas seu­raa­val­la ker­ral­la. Tosi­aan ihan sit­ten kun sinus­ta sil­tä tun­tuu ja kos­ka sopii.
J: Joo.
M: Sel­vä.
J: (Läh­tee.) Hei hei!
M: Hei!  #

Avainsanat: psykiatria
« Vanhempia postauksia
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.9 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö