Ahaa, huo­maan taas kyn­nyk­sen hii­pi­vän uhkaa­maan: pal­jas kir­joi­tusa­lus­ta vai­kut­taa tylyl­tä haas­teel­ta, ja asiat — kaik­ki ne ihan taval­li­set asiat, jot­ka aiem­min kel­pa­si­vat hyvin — tun­tu­vat muka lii­an tyh­jän­päi­väi­sil­tä tähän raa­pus­tel­ta­vik­si. Joten täy­tyy vain kir­joit­taa, juu­ri näin. #

Sain eilen uuden psy­kiat­ria­kon­tak­tin nimen ja kar­tan polikli­ni­kal­le. Se on onnek­si vain lyhyen mat­kan pääs­sä ase­mal­ta Espoos­sa. Täy­tyy­kin­pä muu­ten tut­kia avus­tai­si­ko Kela mat­ka­kus­tan­nuk­sis­sa. #

Halut­tai­si taas vaih­teek­si kovas­ti teh­dä videoi­ta, mut­ta se on niin kama­lan vai­ke­aa minul­le hen­ki­ses­ti. Itsel­le­ni aset­ta­ma­ni vaa­ti­mus­ta­so on niin kova. Tai ei ehkä suh­tees­sa muu­hun, mitä teen, mut­ta suh­tees­sa sii­hen, miten sur­kea puhu­ja olen. Ja kun se oli­si niin kovin tär­ke­ää! Juu­ri samal­la lail­la kuin blo­gaa­mi­nen­kin. Samal­la lail­la kuin kaik­kien huo­nos­ti kir­joit­ta­vien­kin blo­git ovat tär­kei­tä, mei­dän huo­no­jen puhu­jien­kin sano­mi­set ovat. #

Mut­ta en vain pää­se yli sii­tä, että olen huo­no. Mik­sen? Piir­tä­mi­ses­sä olen näkö­jään onnek­si sen­tään pääs­syt sii­tä, enkä vaa­di noil­ta (vie­lä kui­ten­kin har­voil­ta) tuher­ruk­sil­ta­ni täy­del­li­syyt­tä, kun­han vain ilmai­se­vat jotain. Samaan pitäi­si pääs­tä puhees­sa. #