I mistook you for a fly
#11951. Sunnuntai, 28. helmikuuta 2010 klo 19.32.42, kirjoittanut Jani. 4
Kutakuinkin tuossa katutaideteoksen kohdalla Hallituskatua minä unessa seison, odottelen linja-autoa risteyksestä tulevaksi. Taideteoksen tilalla on linja-autopysäkki, jollaista siinä ei kai koskaan ole ollut, mutta liikenteenjakaja on, ja toinen pysäkki sen toisella puolella, enkä minä ole täysin varma kummalla pysäkillä minun pitäisi olla. #
Ja, toisin kuin Googlen katunäkymässä, on tietenkin talvi, ja pimeää, paitsi suurpainenatriumlamppujen hohdetta, ja sataa lunta. Jos saisin toivoa katunäkymältä vielä jotain, toivoisin sitä, että tarjolla olisi myös sellainen talvella otettu punertavankeltainen näkymä. Vastakos minä voisin fiilistellä. #
Mutta sykähdyttäviä elämyksiä tämä tarjoaa nykyiselläänkin. On kuin avaisin paketteja, ja aina uuden avatessani saan välähdyksenä takaisin silmieni eteen muiston siitä, mitä seuraavasta tulee paljastumaan. Ja se seuraavakin on avattava, koska muuten ei pysty palauttamaan mieleen sitä, mitä sitä seuraavasta tulee paljastumaan, ja niin edelleen. #
Onko muilla näin perverssiä suhdetta menneisyyden paikkoihin? Tämä ei siis minulla suinkaan rajoitu Rovaniemeen, vaan minä esimerkiksi voin jo nyt kruisailla Jyväskylässä ja saada pääni ja mahani myllertämään kaipuunvärähdyksillä, ja Jyväskylästä-lähdöstäni on hädin tuskin kulunut puoli vuotta. #
Tiedän kovin hyvin mitä tunnet. Minä koen Turku-kaipuun suorastaan fyysisenä kipuna välillä. Olisi hirveä tarve vain kulkea jostakin tietystä paikasta, koska se paikka on itselle maailman tutuimpia. Vaikkei se ole muuta kuin yksi merkityksetön kadunkulma yhden keskisuuren rannikkokaupungin laitamilla. Siksi minä en melkein pysty käyttämään tuota Google mapsia. Ne tulevat liian lähelle sieltä.