Kävin hoi­dat­ta­mas­sa ham­mas­vä­le­jä. Siel­tä läh­dön jäl­kei­nen olo on kyl­lä aina mah­ta­va: tun­tuu, että suu on saa­nut uuden tilai­suu­den. Muis­tut­taa ehkä sitä, mitä nai­set tun­te­vat kam­paa­mos­ta läh­ties­sään. (Kir­joit­taa edel­li­seen viit­taa­via, vam­mai­sia virk­kei­tä niin kuin Discopress.) #

Nyt on taas help­po van­noa, että pesen jat­kos­sa ham­paat myös iltai­sin, kun sii­tä on jotain hyö­tyä­kin. Kun tar­peek­si mones­ti jää pese­mät­tä niin alkaa tun­tua sil­tä, ettei se pese­mi­nen enää edes hyö­dy­tä, kun ei sil­lä pese­mi­sel­lä kui­ten­kaan sitä kovet­tu­nut­ta pas­kaa saa ham­pais­ta pois. #

Säh­kön­ku­lu­tuk­se­ni oli ensim­mäi­sen täs­sä käm­päs­sä asu­ma­ni puo­len vuo­den aika­na nelin­ker­tai­nen arvioon ver­rat­tu­na. Vitut­taa. Sii­tä on var­mas­ti kak­si nel­jäs­osaa tuo­ta jää­kaa­pin­rä­mää ja yksi nel­jäs­osa pakas­ti­men­rä­mää. #