marginaali

I’d hit it

#13696. Perjantai, 6. elokuuta 2010 klo 18.47.03, kirjoittanut Jani.

Sorkkarauta Ihmet­te­len täs­sä, että eikö tosi­aan­kaan ole vie­lä teh­ty autent­ti­ses­ti minä-näkö­kul­maa esit­tä­viä elo­ku­via. On kyl­lä ole­mas­sa koko jouk­ko sel­lai­sia, jois­sa sii­hen minä-näkö­kul­maan on ympät­ty kame­ra, ikään kuin elo­ku­van­te­ki­jän näkö­kul­mas­ta maa­il­maa ei voi­si kat­sel­la muu­toin kuin kame­ran sil­mäl­lä. Mut­ta en minä sel­lais­ta halua, vaan sitä puh­das­ta minä-näkö­kul­maa jota pelit­kin ovat tar­jon­neet jo vuo­si­kau­det. #

Esi­mer­kik­si Gor­do­nin ede­sot­ta­muk­sia on minus­ta var­sin viih­dyt­tä­vää kat­sel­la. Tun­ne­leis­sa suih­ki­mi­nen­kin on kuin mat­kus­tai­si vir­tu­aa­li­sel­la vuo­ris­to­ra­dal­la. #

Onko sel­lais­ta ken­ties elo­ku­va­maa­il­mas­sa jo kokeil­tu, eikä tulos ole tyy­dyt­tä­nyt kame­ra­fe­ti­sis­ti­siä ohjaa­jia, vai eikö tätä tosi­aan­kaan ole vie­lä tul­tu aja­tel­leek­si? #

Voi­si ehkä äkki­sel­tään kuvi­tel­la, että tämä vaa­ti­muk­se­ni edel­lyt­tää ohjaus­työl­tä lii­al­lis­ta rea­lis­mia; onhan ihmis­sil­mä ihmi­sel­le kame­raa lähei­sem­pi näkö­lai­te. Asia on kui­ten­kin tie­tys­sä mie­les­sä juu­ri päin­vas­toin. #

Esi­mer­kik­si juok­si­jan muka­naan kan­ta­mal­la kame­ral­la kuvat­tu juok­se­mi­nen­han näyt­tää ihan vam­mai­sel­ta: val­ko­kan­gas tai tele­vi­sio­ruu­tu pysyy pai­kal­laan, ja kuvan näky­mä pomp­pii mie­li­puo­li­ses­ti ylös, alas ja sivuil­le. Sen sijaan näkö­ais­ti siloit­te­lee sil­män kan­ta­jan näky­män hyvin­kin sie­det­tä­väk­si --- mie­ti­pä vain, olet­ko kos­kaan saa­nut pahoin­voin­tia juos­tes­sa­si. (Kes­tä­vyy­den kes­ken lop­pu­mi­ses­ta joh­tu­vaa pahoin­voin­tia ei täs­sä ote­ta lukuun.) Juok­se­mi­sen voi­si siis esit­tää val­ko­kan­kaal­la hyvin­kin peh­meäs­ti, eikä sil­ti oli­si kyse rea­lis­mis­sa jous­ta­mi­ses­ta. #

Ihmis­sil­män psy­ko­lo­gia siis tuki­si täs­sä tyy­li­la­jis­sa ohjaa­jan työ­tä, kos­ka molem­pien pyr­ki­mys on sama: esit­tää maa­il­ma ihmis­mie­len käsi­tet­tä­vä­nä jat­ku­mo­na (David Lync­hia ei täs­sä ote­ta lukuun). Eikä täl­lais­ta elo­ku­vaa aina­kaan pil­kat­tai­si sen kuvaa­mi­ses­sa (muka) käy­te­tyn kame­ran epä­rea­lis­ti­suu­des­ta. #

Sil­mä­nä­kö­kul­mas­sa pitäy­ty­mi­nen ei siis vaa­di sen suu­rem­paa rea­lis­mia. Sil­mää kan­ta­va hah­mo voi minun puo­les­ta­ni elää vaik­ka lähi­tu­le­vai­suu­den labo­ra­to­rios­sa ja kan­taa nis­kas­saan H.E.V.-pukua. #

•)) 6 kommenttia postaukselle I’d hit it. ↩
  1. #15757. Perjantai, 6. elokuuta 2010 klo 22.11.39, kirjoittanut ill..
    ill.

    juu täl­lä­set tekis var­mas­ti kaup­pan­sa. :) luu­li­sin että fil­min­te­ki­jät ovat lii­an kes­kit­ty­neet sii­hen että fil­mis­sä pitää olla pää­hen­ki­lö joka näkyy ruu­dul­la ja johon kat­so­jan on hel­pom­pi samas­tua kuin hen­ki­löön jos­ta ei näe mitään muu­ta kuin sen mitä se hen­ki­lö näkee. lie­nee haas­ta­vaa ker­toa moni­säi­keis­tä tari­naa esim vähän ris­ti­rii­tai­ses­ta san­ka­ris­ta pel­käs­tään teko­jen perus­teel­la näke­mät­tä naa­maa ja sen ker­to­maa kiel­tä. ja monet saat­ta­vat aja­tel­la että pysy­köön se kuva­kul­ma peleis­sä jois­sa se toi­mii, sen tuo­mi­nen val­ko­kan­kaal­le saat­tai­si flo­pa­ta pahas­ti. ne eivät ajat­te­le kulut­ta­jaa joka etsii eri­lai­sia koke­muk­sia ja on kyl­läs­ty­nyt ikään­kuin kol­man­te­na per­soo­na­na tark­kai­le­vaan kame­ra­kul­maan. ensim­mäi­ses­sä per­soo­nas­sa uskoi­si elo­ku­va­ko­ke­muk­sen­kin ole­van inten­sii­vi­sem­pi ja kat­so­ja pää­si­si täy­sin sisäl­le pää­hen­ki­löön mikä pesee kol­me-deen men­nen tul­len. kos­ka jos juo­ni ei kan­na niin “tarkkailu”-leffoja ei jak­sa kat­soa. O.o

    Edit: Fik­sa­sin kur­sii­vin. -Jani

  2. #15758. Perjantai, 6. elokuuta 2010 klo 22.13.08, kirjoittanut ill..
    ill.

    mites toi kur­si­voin­ti nyt tol­leen? olin sen tar­kas­ta­vi­na­ni useam­paan ker­taan O.o eli siis “tark­kai­le­vaan” pitäs olla kursiivilla.

  3. #15759. Perjantai, 6. elokuuta 2010 klo 23.05.03, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Minä­kin uskon nyt näi­tä FPS-videoi­ta kat­sel­tua­ni nime­no­maan, että se koke­mus voi­si elo­ku­vis­sa­kin olla val­ta­van pal­jon inten­sii­vi­sem­pi jos tyy­li oli­si tämä. Ja veik­kaan, että sii­hen näkö­kul­man hah­moon samais­tu­mi­sen­kin se vei­si ihan uudel­le tasol­le. Mut­ta kaik­kea täl­lais­ta radi­kaa­lis­ti uut­ta­han aina­kin isot stu­diot aras­te­le­vat teh­dä juu­ri tuon flop­paa­mi­sen pelos­sa. Se taas on sikä­li täy­sin jär­je­tön­tä, että samaan aikaan kui­ten­kin suol­le­taan ulos sitä van­ho­jen kaa­vo­jen mukais­ta skei­daa ihan surut­ta, vaik­ka osa sii­tä­kin tulee aina flop­paa­maan. Täy­tyy toi­voa, että joku pie­nem­pi teki­jä uskal­tau­tuu ensin yrit­tä­mään, ja jos se menes­tyy (niin kuin uskon, että se oikein teh­ty­nä tekee), sit­ten por­tit aukeavat.

  4. #15805. Sunnuntai, 8. elokuuta 2010 klo 21.54.15, kirjoittanut satunnaistekijä.
    satunnaistekijä

    Mei­naat­ko siis sub­jek­tii­vis­ta kame­raa? Jos­tain elo­ku­va­tut­ki­muk­sen kurs­seil­ta muis­te­li­sin aina­kin mui­nai­sen film noir -lef­fan Lady in the Laken perus­tu­van koko­nai­suu­des­saan pää­hen­ki­lön näkö­kul­mao­tok­sil­le. Vai­ku­tel­ma oli muis­ti­ku­vie­ni mukaan joten­kin vie­raan­nut­ta­va, mikä voi­si selit­tää tek­nii­kan vähäis­tä suo­sio­ta. Wiki­pe­dia lis­taa muu­ta­man muun ja väit­tää minä-näkö­kul­mai­lun muo­dos­ta­van por­non puo­lel­la koko­nai­sen oman gen­ren­sä, mikä puo­les­taan kuu­los­taa var­sin ymmärrettävältä…

  5. #15806. Sunnuntai, 8. elokuuta 2010 klo 22.30.17, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Ah, kii­tok­sia vin­keis­tä! Näi­hin täy­tyy perehtyä.

  6. #15833. Maanantai, 16. elokuuta 2010 klo 17.38.34, kirjoittanut Jani.
    Jani

    […] Satun­nais­te­kijä vink­kasi ensim­mäi­sen per­soo­nan elo­ku­vista kir­joi­tet­tuani, että Lady in the Lake vuo­delta 1947 käyt­ti juu­ri tätä kik­kaa. #Kat­soin elo­ku­van tuos­sa juu­ri, ja nyt voin vah­vis­taa sen mitä veik­ka­sin­kin: sub­jek­tii­vi­nen kame­ra on minus­ta erit­täin hyvin toi­miva nik­si. Sii­tä todis­taa esi­mer­kiksi se, että samais­tu­mis­tani ei hai­tan­nut edes se, että minun piti usko­tella ole­vani Phi­lip Mar­lowe, jon­ka ten­keys ja röyh­keys ei juu­ri­kaan voi­si olla kau­em­pana oma­na itse­näni ole­mi­sesta. Sii­tä­kin huo­li­matta siis rakas­tuin sil­mit­tö­mästi vas­ta­näyt­te­lijä Audrey Tot­te­rin esit­tä­mään Adrien­ne From­set­tiin, vaik­ka­kaan en halua koros­taa pel­käs­tään tek­nii­kan voi­maa nei­ti Tot­te­rin oman vie­hä­tys­voi­man ansiok­kuu­den kus­tan­nuk­sella. #Tämä nimen­omai­nen elo­kuva ei kes­täisi kovin­kaan hyvin useam­pia kat­se­lu­ker­toja, mut­ta sub­jek­tii­vi­nen kame­ra siis mie­les­täni kes­täisi ehdot­to­masti. Tosin en tie­ten­kään tie­dä toi­mi­siko se elo­ku­va­teat­te­rissa yhtä hyvin kuin 19 tuu­man näy­tössä. Muu­ta­missa koh­tauk­sissa tek­niikka oli­si kai­van­nut hio­mista. Jot­kin asiat teh­tiin hie­man lii­an hitaas­ti tai hie­man lii­an epä­us­kot­ta­vasti: huo­neis­ton ylä­ker­ran tut­ki­mi­nen veee­nyyyyyiiii, ja Mar­lowe esi­mer­kiksi tol­jotti itse­ään pei­listä luonn­ot­to­man pit­kään. #Toi­saalta taas jois­sain koh­tauk­sissa, esi­mer­kiksi autoon nouse­mi­sessa ja sen jäl­keen aja­mi­sessa tek­niikka oli yllät­tä­vän­kin hyvää ottaen huo­mioon kuin­ka var­hai­sessa vai­heessa elo­ku­van his­to­riaa Lady in the Lake on teh­ty. Nykyi­sin näky­mä oli­si jo pel­käs­tään tek­ni­sen kehi­tyk­sen ansios­ta huo­mat­ta­vasti uskot­ta­vam­paa. Puhu­mat­ta­kaan sii­tä, että voi­sin pääs­tä oleu­tu­maan sota­tan­te­reella tais­te­le­van soti­laan tai ulkoa­va­ruu­dessa ava­ruuso­len­non jah­taa­man mat­kus­ta­jan kau­hu– ja klaustro­fo­bia­ko­ke­muk­siin. #Ennus­tan­kin, että kun­han sub­jek­tii­vi­sen kame­ran mee­mi herää hor­rok­ses­taan, val­taosa val­ta­vir­tae­lo­ku­vista tulee sen jäl­keen ole­maan sitä hyö­dyn­tä­viä, ja koko jouk­ko klas­si­koita tul­laan kuvaa­maan uudes­taan sub­jek­tii­vi­sella kame­ralla. Sen jäl­keen syn­ty­vät suku­pol­vet tule­vat ihmet­te­le­mään mik­si kes­ti näin­kin kau­an, että elo­kuva löy­si oman todel­li­sen muo­tonsa, ja pitä­mään enin­tä osaa mei­dän nyt tun­te­mis­tamme elo­ku­vista kuva­kul­mal­li­sessa van­hah­ta­vuu­des­saan ihan hassuina. # […]

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.