Eilen oli kom­pu­roin­ti­päi­vä, tein kai­ken mah­dol­li­sim­man huo­nos­ti ja han­ka­las­ti ja köm­pe­lös­ti. Kai­ken hui­pen­tu­ma­na rupe­sin keit­tä­mään munia, ja unoh­din ne sit­ten lie­del­le ja aloin kuun­te­le­maan musiik­kia. Havah­duin vas­ta jo kot­va­sen poh­dit­tua­ni, että mitä­hän siel­lä naa­pu­ris­sa nyt pais­te­taan kun hai­see ihan poh­jaan­pa­la­neel­le. #

Huo­men­na ajat­te­lin vie­dä pyö­rän Kes­se­lil­le sii­hen ensi­huol­toon. En kyl­lä­kään tie­dä onko se Soli­kan val­tuut­ta­ma huol­ta­mo, kun solifer.fi ei puhu halais­tua sanaa pol­ku­pyö­ris­tä, mut­ten kyl­lä tod. lähe pyö­rää­ni min­ne­kään Van­taal­le­kaan raa­haa­maan. #

Olen vii­me päi­vät ret­roil­lut Vihai­sen video­pe­li­nör­tin, läpi­juok­su­jen ja ta-läpi­juok­su­jen paris­sa. Jäl­kim­mäi­set ovat pik­ku­hil­jaa ruven­neet kieh­to­maan sii­nä mää­rin, että lata­sin jo strut­si­laat­to­rin omia kokei­lu­ja var­ten. Minus­ta on kum­mal­lis­ta, ettei esi­mer­kik­si Mario-pelien läpi­juok­suis­ta ole TAS­vi­deo­sis­sa­kaan kuin muu­ta­ma vari­aa­tio. Oli­sin olet­ta­nut, että nii­tä oli­si joka läh­töön, niin kuin käyt­täy­ty­mis­mal­le­ja Net­Hac­kin läpi­pe­luus­sa. #

Kokei­lin eilen myös pit­käs­tä aikaa Second Lifea. Kai­kes­ta siel­lä tar­jol­la ole­vas­ta pereh­dy­tys­ma­te­ri­aa­lis­ta huo­li­mat­ta tun­tuu, etten oikein pää­se sii­hen sisäl­le. Ehkä se muis­tut­taa lii­ak­si fyy­sis­tä todel­li­suut­ta sosi­aa­li­suu­den tavas­saan: huo­ma­sin vetäy­ty­vä­ni muis­ta syr­jem­mäl­le jopa siel­lä. Lähei­syys on pelot­ta­vaa. #

Niin ja sekin oli kyl­lä hiu­kan ikä­vää, kun jumiu­duin hah­mol­la­ni johon­kin por­taik­koon. Siis sen por­tai­kon sisään. Siis ikään kuin se por­taik­ko oli­si ollut juok­su­hiek­kaa. Iro­nik­ko tote­ai­si kai täs­sä koh­taa, että pää­sit­hän sinä sii­hen peliin sisäl­le. #

En kyl­lä tie­dä joh­tui­ko tuo bugi sii­tä, että käy­tin Snow­glo­bea. #