Sel­la­nen hive­nen tym­pään­ty­neen oloi­nen kis­san pää, pörröinen,ja sii­nä ala­puo­lel­la sit­ten kirah­vi tui­jot­ta­mas­sa suo­raan eteen­päin, ja kak­si kirah­via tui­jot­ta­mas­sa sivuil­le kum­mal­ta­kin puolelta.

Toi­se­na tulee mie­leen kak­si isoa, pör­rö­hän­täis­tä sivu­pro­fii­lis­ta kuvat­tua punais­ta ora­vaa vastakkain. :)

heh, kat­te­lin sitä sar­jaa jos­kus 6 vuot­ta sit­ten. lup­poa­jal­la joka sijoit­tui joi­den­kin tär­keäm­pien sar­jo­jen tuloai­ko­jen väliin. O.o jot­kut tyk­kää vil­li­sian lihas­ta, mus­ta se mais­tui vähän tunk­kai­sel­le, ei ole tar­vet­ta uusia makukokemusta.

Hyi Hii­vat­ti. Mie ker­ran elä­mäs­sä­ni mais­toin valas­ta, ja täy­tyy tosi­aan tode­ta etten tois­te suu­hu­ni lai­ta. En tie­dä, eikö me vaan osat­tu sitä sil­loin val­mis­taa, vai mikä oli, mut­ta kun se haju­kin jo etoi.. :|

Ei sen minun mais­ta­ma­ni valaan koos­tu­mus ollut mak­sa­mai­nen, se oli sel­lai­nen.. lipeä­ka­la­mai­nen enem­män­kin. Hyvin murea. En ole tosi­aan sen koom­min kos­ke­nut enkä kos­ke :D