Vuo­den luon­to­ku­va 2010 -fina­lis­tit ovat kyl­lä useim­mat mel­ko hyviä, mut­ta mikään niis­tä ei sykäh­dyt­tä­nyt minua sil­lä taval­la, että oli­sin heti voi­nut sanoa “tämä se on, tätä minä äänes­tän”. Lopul­ta valit­sin Tomi Val­to­sen huuh­ka­jan suo­si­kik­se­ni, mut­ten sit­ten äänes­tä­nyt sitä­kään, kun se oli­si edel­lyt­tä­nyt hen­ki­löl­li­syy­te­ni ja yhteys­tie­to­je­ni pal­jas­ta­mis­ta. #

Ehkä eni­ten petyin fina­lis­tien aihei­siin, jot­ka oli­vat mel­ko arki­sia, mis­tä havain­nol­lis­tuk­se­na vaik­ka­pa se, että nii­den jou­kos­sa oli kak­si­kin kuvaa ora­vas­ta. Eihän ora­vis­sa sinän­sä mitään vikaa ole, mut­ta minus­ta tun­tuu, että kaik­ki ora­vis­ta otet­ta­vis­sa ole­vat kuvat on jo otet­tu, ja sik­si sel­lais­ten pää­sy finaa­liin on vähän kil­pai­lun tasoa latis­ta­vaa, jol­lei ole kyse jos­tain aivan käsit­tä­mät­tö­män hie­nos­ta. Luu­lin aluk­si Kai Fager­strö­min som­mi­tel­man­kin esit­tä­vän ora­vaa, ja sen puo­lus­tuk­sek­si oli­si sii­nä tapauk­ses­sa ehkä voi­nut lukea uuden tavan esit­tää tuo kulu­nut koh­de. #

Samai­ses­ta met­sä­hii­ri­som­mi­tel­mas­ta on kui­ten­kin sanot­ta­va, että vaik­ka sen arvo tai­de­ku­va­na onkin ehkä huo­mat­ta­va, luon­to­ku­va­na se on mie­les­tä­ni mel­ko mitä­tön. Toki­han sii­tä on toi­saal­ta vas­tuus­sa sar­jan otsik­ko (Som­mit­te­lu ja muo­to), mut­ta kyl­lä kil­pai­lun pää­pai­non pitäi­si sil­ti mie­les­tä­ni olla sen nimen mukai­nen. Ehkä­pä mate­ri­aa­lia juu­ri täs­sä sar­jas­sa on fina­lis­te­ja valit­taes­sa kaik­kein niu­kim­min, eikä jouk­koon joka vuo­si mah­du kun­nol­la luon­to­ku­va­mai­sia otok­sia, jol­loin on valit­ta­va vain kevyes­ti luon­to­ku­va­maus­tet­tu som­mi­tel­ma. #