Old skool
#16336. Lauantai, 4. joulukuuta 2010 klo 18.20.50, kirjoittanut Jani. 12
Päätin vihdoin, kaikki nämä vuodet täältä ruudun takaa lurkittuani, että nyt tiedän tarpeeksi, ja niinpä kävin eilisiltana heittämässä livekeikan sisäpiirin pikkujoulujuhlissa. Tämä tällainen ei todellakaan kuulu tapoihini. Edelliskerrasta ns. baarissakin on lähemmäs kymmenen vuotta. #
Tapoihini sen sijaan kuuluu huolellinen etukäteisvalmistautuminen: katsoin reitit ja varareitit paikan päälle ja pois, sekä tietysti Googlen Katunäkymästä missä ovi on. Valitettavasti Katunäkymä-auto ei vielä ole vieraillut sisällä liikkeissä, joten tuntemattoman raja minulle alkoi Weeruskan ovelta. Meinasi jo sydäntä kylmätä, kun en ensin saanut sisempää ovea auki, mutta sitten älysin onneksi kokeilla toiseen suuntaan, ja olin sisällä! #
En tunnistanut ketään, ja tarjoilija hyökkäsi kimppuuni. “Tulin pikkujouluihin”, minä piipersin, ja jotenkin tarjoilija ymmärsi päästää minut peremmälle, mistä jo onneksi sitten löysin kuin löysinkin yhdet tutut kasvot, jotka kuuluivat pnille. #
Sain aika hyvän paikan, ja pian vastapäiselle paikalle istahti Marinadi. Koska en ollut tätä ennen koskaan käynyt pubissa (ei siis vain tässä pubissa, vaan ylipäänsä koskaan missään pubissa), mietin hetken, että voisin hyödyntää Marin kuluttajuustietämystä ja kysyä mitä pubissa ruukataan yleensä juoda. Sisu meni kuitenkin kaulaan, joten tyydyin vain seuraamaan muiden esimerkkiä ja suuntasin tiskille. Olin bongannut taululta glögin ja tilasin sellaisen. (Olikin muuten hyvää!) Pian pöytään palattuani sen toiselle puolelle istahti tämän hetken kuumin muotiblogaaja, Kari Haakana. #
Kaiken tämän tapahtuessa ympärillä pörräsi paljon muitakin ihmisiä, mutta joita en tunnistanut ja jotka siksi jäivätkin minulle enimmäkseen tuntemattomiksi. Ei nyt puhettakaan, että olisin mitään kysymään rohjennut. Toisin kuin Kriisi, joka tuli reippaasti esittelemään itsensä ja sai minusta heti asianmukaisen tylyn vaikutelman, kun ei kuullut nimeäni ensin lainkaan, eikä sen jälkeen meinannut oikein sulattaa sitä, kun en lihassani ilmeisesti oikein vastannut tekstiäni. Pääsimme kuitenkin pian yhteisymmärrykseen ja totesimme, että edellisestä riidastamme onkin jo kulunut tovi. #
Tässä vaiheessa myös Kari Haakana esitteli itsensä, ja ilmeisesti en hänenkään kohdallaan ollut täysin vastannut mielikuvia. Kari tarjosi kaljan, ja otin sen vastaan yrittäen parhaan kykyni mukaan vaikuttaa vanhalta tekijältä, vaikkei minulla tosiasiassa ole aavistustakaan tällaisten asioiden protokollasta. Mainitsinko jo, etten juurikaan käy ulkona? #
Seuraavaksi paikalle saapui ehkä eniten odottamani ja toivomani blogituttavuus, Sun äitis. Taas kävi niin, ettei minua aluksi tunnistettu, mutta kun näin ahaa-elämyksen Äitis kasvoilla, minusta tuntui kuin… kuin äiti olisi minut tunnistanut? Rohkenin halaamaan (sen olin oikeastaan jo etukäteen päättänyt), ja loppuilta vierähti mukavasti Sun äitis viekussa. #
Toiselle puolelle istahti ja itsensä esitteli jossain vaiheessa iltaa myös Arttu Silvast, jonka blogissa olin sattumalta käynyt ensimmäistä kertaa vain hieman aiemmin samana päivänä. #
Just Sopivasti saapui paikalle mestarin elkein ja sanoimme käsipäivää. Sun äitis huikkasi pöytään myös PA:n, jonka olin nähnyt jo aiemmin, mutta jota en tällä kertaa itse ollut tunnistanut. Josta pääsenkin sujuvasti pääasiaan, eli omiin vaikutelmiini ihmisistä: #
PA poikkesi muista siinä, että hän oli isompi kuin mitä olin kuvienkin perusteella olettanut. Kaikki muut olivat pienempiä kuin olin olettanut, etenkin Marinadi, joka oli paljon laihempi kuin mitä videoidenkin perusteella olin olettanut. Vain Kari Haakana ja Sun äitis olivat kutakuinkin itsensä kokoisia ja vaikuttivat muutenkin aika pitkälti mielikuvieni mukaisilta, varmaankin videoiden ansiosta. #
Pni oli paljon ilmeikkäämpi ja eläväisempi kuin mitä totisilmeisten profiilikuvien perusteella olen olettanut. PA oli ujompi ja toisaalta veijarimaisempi kuin olin olettanut. Just S. oli paljon puheliaampi kuin olin olettanut. #
Näin paljon kasvoja, jotka vaikuttivat hämärästi tutuilta, mutta joita en pystynyt nimeämään. Ja opin uuden sanan: skrode. En päässyt sitä paikan päällä guuglaamaan, mutta pystyin onneksi päättelemään sen merkityksen asiayhteydestä, joka olin minä, buhahahaa. #
Kaiken kaikkiaan kaikki olivat suusanallisesti juuri niin pelottavan hyviä kuin olin pelännytkin: joko yhtä hyviä tai parempia kuin teksteissään. Tunsin kuitenkin oloni suhteellisen turvalliseksi, sillä koin tuntevani nämä ihmiset ennestään. Ehkä myös se, että tiedän heidän tietävän minut ja oikkuni, oli osaltaan helpottamassa oloani, vaikka toisaalta toivoisin, että se saisi minut rauhoittumisen lisäksi avautumaan puolestani. #
Olen silti tyytyväinen, että voitin itseni ja menin. Kyllä minä tämän kerran vuodessa kestäisin. #
Ehkä oli ihan hyyä etten tullut paikalle, sillä paitsi että olisin tunnistanut sinut, olisin kyllä varmasti myös halannut. :)
En minä sentään vastaan pane jos halaamisen kohteeksi pääsen, oma-aloitteisuuteni vain on siinäkin olematonta. Joten ei minua tarvitse pelätä! (Hienostipa käänsin tämänkin päälaelleen.)
Minä olin jotenkin kovin yllättynyt, että olit paikalla, enkä sitten osannut jutella sulle mitään. Ankeaa ja häpeällistä! (Noh, ens kerralla oon sit parempi ja ehkä halaankin, nyt olin ikään kuin vain käväisemässä pikkkujouluissa enkä ollut parhaassa sosiaalisessa vedossa. Jurnutin sitten vaan vanhojen tuttujen kanssa).
Kiva, että tulit! Ja mulla ei kyllä ollut mitään ongelmia tunnistaa sua, näytit ihan itseltäsi.
Niinhän ne väittävät, että televisiokin lihottaa ainakin 5 kiloa :D Sun äitis väitti taas, että kasvoni ovat kaventuneet, mutta niin SÄ väitti mielestäni viimekin vuonna. Mitään todisteita moisesta ei ole, vaatekokoni on ainakin sama (painosta en tiedä, kun ei ole vaakaa enkä punnitse itseäni).
Ja lähes kaikkien mielestä vissiin olen pienempi kuin mitä kuvittelevat. Vissiin egoni on netissä niin suuri? :P
Mari: Mietin, että tohdinko mainita siitä laihuudesta mitään koska se vaikuttaa ulkonäkökeskeisemmältä kuin mitä olen. Mutta sitten kun muistin tuon Sun äitis kommentin, jonka minäkin satuin kuulemaan, päätin rohjeta nostaa sinut muiden rinnalle esimerkiksi tästä hassusta epäsuhdasta mielikuvat vs. todellisuus.
Mitä sosiaalisteluun yms. tulee, otetaan seuraavalla kerralla vahinko takaisin. :)
Joo, en mä aina ole niin totinen kuin kuvissa :)
Minusta oli huippua nähdä sut livenä, kun sä oot yks näitä vanhimpia bloggaajia joiden mietelmiä on seuraillut vuosia, mutta kävi kuten Marinadille, en keksinyt mitään sanottavaa. Ens kerralla sit :)
pni: Et alkuunkaan niin totinen, tuon tapaamisen perusteella!
Qimki: Näin tehdään. Minä en sinua edes tunnistanut!
Niin just, mä olen läski ja kaikki muut on laihoja. En enää koskaan esiinny missään videossa.
Mutta kiva oli tavata! Toivottavasti vastakin.
No höpsistä, te olitte niitä videoinne kera sopusuhtaisia, muut olivat kutistuneita.
harmittaa törkeesti, etten päässyt, vaikka tässä lähistöllä olenkin (espoossa) valitettavasti finanssit olivat siinä määrin kriisitilanteessa, ettei kyennyt. Sitäpaitsi kuulin koko rallista Ugukselta vasta olikohan.. päivää paria ennen. Ois kyllä ollut hauska tulla. Paitsi etten yksin olisi uskaltanut kuitenkaan, olisi toi Ugus pitänyt raahata mukaan, jotta olisimme asianmukaisen epäsosiaalisesti kyräillä ravintolan perältä. Ja se piru oli töissä! No.. ehkä seuraavana vuonna!
Minäkin olin toivonut Ugusta tuolla näkeväni, mutta se piru oli tosiaan töissä. Sinua en arvannut toivoakaan paikalle, mutta nyt tiedän jakaa seuraavia saamiani kutsuja etiäpäin myös sinulle, niin tiedät enemmän kuin pari päivää aiemmin.