Kär­sin taas tänä aamu­na val­ve­har­hois­ta eli uni­har­hois­ta, jois­sa olen muka herän­nyt jo ja läh­den valu­maan sän­gys­tä lat­tial­le ja yri­tän tais­tel­la sil­miä­ni auki. Ja sit­ten herään oikeas­ti sän­gys­tä ja nukah­dan taas ja GOTO alkuun. #

Koin sun­nun­tai­na pit­käs­tä aikaa ahdis­tus­ta aamun lähes­ty­mi­ses­tä. Mis­tä lie­nee joh­tu­nut, kun ei minul­la mihin­kään ollut seu­raa­va­na aamu­na meno eikä yhtään min­kään teko. Sil­ti tun­tui, etten voi suos­tua nuk­ku­maan­me­noon, kos­ka sit­ten tulee aamu ja mene­tän oman tila­ni. #

Nyt­kin on joten­kin tym­pään­ty­nyt olo vaik­ka pitäi­si olla vii­kon paras het­ki. Joh­tuu ehkä eva­kuoi­tu­mi­ses­ta. Mitään muu­tok­sia en näkö­jään edel­leen­kään kes­tä väsy­mät­tä ja masen­tu­mat­ta. #