On niin kovin masen­ta­vaa aja­tel­la, että maa­il­mas­sa on vaip­pa­fe­ti­sis­te­jä­kin. Nämä täl­lai­set asiat ovat ankeut­ta­via, kos­ka minul­la ei ole oikeut­ta siir­tää kaik­kea tuon idean herät­tä­mää vie­rau­den tun­net­ta ja häpe­ää itse­ni ulko­puo­lel­le, näi­hin ihmi­siin, joi­den ole­mas­sao­los­ta nuo epä­miel­lyt­tä­vät tun­teet joh­tu­vat. Se puo­les­taan joh­tuu sym­met­rias­ta: se mitä minä olen, on var­mas­ti jon­kun toi­sen mie­les­tä yhtä lail­la vie­ras­ta ja häpe­ää herät­tä­vää kuin vaip­pa­fe­ti­sis­tit minun näkö­kul­mas­ta­ni ovat. En siis voi siir­tää näi­tä tun­tei­ta itsel­tä­ni toi­sen kan­net­ta­vak­si ilman, että samal­la vel­voi­tan itse­ni kan­ta­maan samo­ja tun­tei­ta jon­kun toi­sen puo­les­ta. #

Täl­lai­nen saa minut luon­tai­ses­ti kai­paa­maan ulkois­ta abso­luut­tia, johon suh­teut­ta­mal­la voi­sim­me vaip­pa­fe­ti­sis­tin kans­sa aset­taa elä­mäm­me, toi­veem­me ja tun­teem­me kes­ki­näi­seen parem­muus­jär­jes­tyk­seen. Kun parem­muus­jär­jes­tys oli­si sel­vil­lä, tie­täi­sin mil­lai­nen minun tuli­si olla, jot­tei minul­la enää oli­si sym­met­rian takia vel­vol­li­suut­ta kan­taa toi­sen puo­les­ta samo­ja ikä­viä tun­tei­ta, joi­ta hänen elä­män­sä minus­sa herät­tää.  #

Ilman uskon­toa ainut täl­lai­sek­si abso­luu­tik­si miel­tä­mä­ni asia on sel­viy­ty­mi­nen. Sen­kin on kui­ten­kin hyvin­voin­ti osoit­ta­nut tyh­jäk­si arvok­si: minun ja vaip­pa­fe­ti­sis­tin hen­gis­sä­sel­viy­ty­mis­mah­dol­li­suuk­sil­la ei täs­sä ympä­ris­tös­sä ole mitään eroa, kun sel­viy­ty­mis­kamp­pai­lu on typis­ty­nyt sii­hen, jak­saa­ko käy­dä ker­ran vii­kos­sa kau­pas­sa. Eikä edes sitä: jos ei jak­sa, ihmi­nen pan­naan lai­tok­seen jos­sa patis­te­taan syö­mään, tai ruo­ka tuo­daan hänen eteen­sä ja lusi­koi­daan hänen suu­hun­sa, ja jos sekään ei onnis­tu, hen­gis­sä­sel­viy­ty­mi­sen edel­ly­tyk­set valu­te­taan put­kea pit­kin suo­raan kehoon. Täl­lai­sek­si itses­tään­sel­vyy­dek­si muu­tut­tu­aan sel­viy­ty­mi­sel­lä ei enää ole sitä valin­to­jen­pe­rus­te­lu­voi­maa, jota ohjel­moin­ti panee ihmi­sen niin kipeäs­ti kai­paa­maan. #

Se selit­tää sitä mik­si minä ja niin monet muut­kin haa­vei­le­vat sodas­ta, kuol­lei­den hen­kiin herää­mi­ses­tä, pan­de­mias­ta tai muus­ta poik­keus­ti­lan­tees­ta, jos­sa sel­viy­ty­mi­nen lak­kaa ole­mas­ta itses­tään­sel­vyys. Vaik­ka kuo­li­sin­kin, sil­loin kuo­li­sin sen­tään teke­mie­ni valin­to­jen seu­rauk­se­na enkä vain sat­tu­mal­ta. #

Eva­kuoi­duin yllät­täen jo tänään kun koto­na ei net­ti toi­mi­nut. Raa­ha­sin olen­nai­sim­man omai­suu­te­ni tie­to­ko­net­ta lukuu­not­ta­mat­ta pyö­rän seläs­sä tän­ne tois­puol kylää. Alkoi­kin olla vii­me het­ket käsil­lä mitä kelei­hin tulee, sil­lä tie oli jo pai­koin ihan mös­sö­nä. #

Piti teh­dä kak­si keik­kaa, sil­lä aamul­la men­nes­sä­ni en tie­ten­kään vie­lä tien­nyt koti­ne­tin toi­mi­mat­to­muu­des­ta, joten raa­ha­sin päi­vän ruu­at tur­haan sin­ne. Toi­saal­ta ensim­mäi­sen, eli näi­den ruo­kien siir­to­reis­sun aika­na jää­kaa­pin pakas­te­lo­ke­ro ehti sopi­vas­ti sulaa niin että sain sen sit­ten keik­ko­jen välis­sä tyh­jen­tää jää­loh­ka­reis­ta. #

Tyh­jen­sin kylp­pä­rin kai­kes­ta irtai­mes­ta ja otin sii­tä vie­lä lopuk­si kuvan, jon­ka voin sit­ten rem­pan jäl­keen parit­taa jäl­keen-kuvan kans­sa “ennen — jäl­keen” -kom­bok­si. #

Tie­to­ko­neen siir­rän täs­sä joku päi­vä, ehkä jo huo­men­na, tak­sil­la. Oho, tak­sin­kin voi näkö­jään tila­ta netis­tä. #

Nyt kun naa­pu­riin saak­ka eden­nyt­tä koko talon kylp­pä­ri­re­mont­tia on tul­lut kuun­nel­tua jon­kin ver­ran, on help­po uskoa, ettei pit­kään jat­ku­va melu tee hyvää ihmis­rie­vul­le. Onnek­si eva­kuoi­dun tääl­tä koh­ta­puo­lin. #

Oli hyväh­kö keli tänään. Läm­min ilma ei jos­tain syys­tä ollut onnis­tu­nut sulat­ta­maan polan­net­ta mös­sök­si, ja eili­set lumet­kin oli perä­ti aurat­tu. #

Väli­päi­vä, tur­ha päi­vä. #