Aamu­pa­lan tilal­la oli minul­la se hoi­to­ko­kous. Jän­ni­tin jon­kin ver­ran, mut­ta osa­sin kuta­kuin­kin esit­tää asia­ni kysyt­täes­sä. Sain aika hyvin peril­le sen, että tar­vin vähän töni­mis­tä oike­aan suun­taan, ja sitä pitäi­si nyt sit­ten jat­kos­sa jär­jes­tyä, eten­kin toi­min­ta­te­ra­peu­tin tahol­ta. #

Se alkoi­kin sit­ten heti pian kokouk­sen jäl­keen: sain käy­tän­nön teh­tä­viä suo­ri­tet­ta­vik­si ja niis­sä suo­riu­tu­mi­ses­ta pitää pitää kir­jaa. Sel­lais­ta epä­mu­ka­vuusa­lu­eel­le­ni eli ihmis­kon­tak­tei­hin mene­mis­tä, juu­ri sel­lais­ta mitä olin alus­ta asti odot­ta­nut­kin. Nyt vai­kut­taa siis hyväl­tä: enää ei pitäi­si olla pel­koa sii­tä, että jak­sos­ta hyö­ty­mi­nen jäi­si yrit­tä­mi­sen puut­tees­ta kiin­ni. Onnis­tu­mi­se­ni näis­sä har­joit­teis­sa on sit­ten tie­tys­ti kat­sot­ta­va erik­seen. #

Osa­na ensim­mäis­tä toi­mek­sian­toa­ni menin yhdes­sä toi­sen asiak­kaan kans­sa syö­mään, ja osal­lis­tuin siel­lä kes­kus­te­luun jon­kin ver­ran. Ruo­ka­na oli rii­siä ja kalk­ku­naa, oli ihan hyvää. #

Ete­nin jon­kin ver­ran Pyt­ha­go­ra­sis­sa­kin. #