Ja se on meille hyvin tärkeää-ää-ää
#18488. Keskiviikko, 18. toukokuuta 2011 klo 10.48.03, kirjoittanut Jani. 0
Haluan tietää, mistä tämä kollektiivinen tuntemus yllättäen kumpuaa. Miksi radiossa katuhaastateltu nainen kiljui tämän olevan hänen elämänsä paras päivä? Miksi ilmavoimien hävittäjät saattoivat kaatokännisen joukkueen kotimaahan? Olo on oudon ulkopuolinen. Vaikka olisinkin katsonut itse finaaliottelun, olisi tunne matsin päättyessä ollut silti olankohautus. En olisi tajunnut, että pitää lähteä kadulle bailamaan, jääkiekko kun on peliä kuitenkin vain. #
Silmänkääntövankila: Hampaattomien setien saavutuksista #
Luulen, että siinä on kyse poikkeuksellisen laajasta ja vahvasta yhteenkuuluvuuden tunteesta. Minäkin, vaikken jääkiekkoa seuraa yleensä lainkaan, tunnen iloa joukkueen (kuin joukkueen, sen kotimaasta riippumatta) saavuttaessa jotain hyvin poikkeuksellista, ja tällaisessa joukkohurmostapauksessa tuollaiseen tunteeseen yhdistyy tietoisuus siitä, että hyvin monet ihmiset ympärilläni, tai edes tässä samassa maassa, (ainakin teoriassa) arkisin samoja tv-ohjelmia katsovat, tuntevat täsmälleen samoin. #
Tunne ja tietoisuus sen laajallelevinneisyydestä yhdistää nämä tuntevat ihmiset, ja sellainen yhtenäisyyden tunne on suhteellisen harvinaista — sellaista ilmenee meillä ehkä kerran, pari vuodessa. Kyse on samasta asiasta kuin kollektiivisessa surussa, joka minulle ainakin joidenkin julkkisten kuolemien tapauksessa jää varmaankin samalla tavalla vieraaksi kuin tämä urheiluvoittojen aiheuttama ilo Uguksella. #
Kolmas esimerkki voisivat olla poliittiset mullistukset. Seurasin Egyptin kansannousua sen verran tarkasti, että tunsin osin samoja tunteita kuin sikäläiset, ja sen myötä koin yhteenkuuluvuutta paitsi näiden ihmisten, myös muiden kaltaisteni, innostuneiden länsimaalaisten sivustaseuraajien kanssa. #
Jaettujen tunteiden ei kaikkien tarvitse olla kaikille yhteenkuuluvuutta kokeville yhteisiä: esimerkiksi tällaisten urheilusuoritusten tapauksessa monilla suomalaisilla tunteiden joukossa on varmaankin kansallisylpeyttä, jota taas minä koen vähemmän. En koe Suomen voittoa mitenkään erityisen hienoksi, koska se on Suomen voitto, ja minä olen suomalainen, ja siten voitto joidenkin hämärän logiikan mukaan olisi minun ansiotani. Minulle sillä on merkitystä lähinnä siksi, että satun kuulumaan siihen kansaan, jonka edustajina voittajajoukkue pelasi, ja siksi tunnen ja näen sen vaikutukset voimakkaammin lähiympäristössäni kuin jos mestaruus olisikin mennyt vaikkapa Papua-Uuteen Guineaan. Eli ihmiset, jotka tuntevat samoin kuin minä, ovat fyysisesti ja henkisesti minua lähellä, mikä helpottaa yhteenkuuluvuudentunteen kokemista. #