Näin yöl­lä, ehkä äitien­päi­vän tii­moil­ta, unta oikein kun­non rii­te­lys­tä äitin kans­sa. Sem­mois­ta, että oikein ajat­te­lin sii­nä, että “sii­tä ja sii­tä en vie­lä ole sil­le huu­ta­nut, joten huu­dan­pa niis­tä­kin nyt kun ker­ta aloin”. Oikeas­ti­han en ole kos­kaan huu­ta­nut kel­le­kään mis­tään. #

Menin salil­le ja luu­lin, ettei kort­ti­ni toi­mi. Apua oltiin jo hälyt­tä­mäs­sä ennen kuin sain kuul­la, että yri­tin höy­lä­tä kort­tia­ni vää­rin päin. #

Vas­ta olen kak­si vuot­ta päi­vit­täin har­jo­tel­lu, enkä edes kuvan kans­sa sil­ti onnis­tu vetä­mään sitä kort­tia oikein päin! #

No tosia­sias­sa sii­nä on taka­na se, että Kitu­mar­ke­tis­sa on nyt vii­mein otet­tu käyt­töön siru­kor­tin­lu­ki­jat, ja niis­sä pitää höy­lä­tä Plus­sa-kort­tia juu­ri toi­sin päin. Mut­tei se juu­ri yhtään sen vähem­män häpeäl­lis­tä ole, että tuo kak­si vuot­ta yksin päin höy­lää­mis­tä pyyh­kiy­tyi aivos­ta­ni pois kah­den päi­vän toi­sin päin höy­lää­mi­sel­lä. #

Eikä sekään, että tämän jäl­keen pesin sen kort­ti­ni pyyk­ki­ko­nees­sa short­sien tas­kus­sa. #

Että täm­mö­nen saa­ta­nan päi­vä tänään. #

Täl­lai­se­na sopii­kin esi­tel­lä vähän kanan­mu­nan­keit­tä­mis- ja kuo­ri­mis-fuu­ta­ni. #

 #

 #