Osal­lis­tuin jon­kin ver­ran kes­kus­te­lui­hin kylä­pai­kois­sa, mut­ta edel­leen (mui­den) mer­kil­le­pan­ta­van vähän. Muis­tin kyl­lä skar­pa­ta sikä­li, etten ulko­puo­li­sek­si (vää­jää­mät­tä kui­ten­kin) jää­tyä­ni teh­nyt niin kuin nor­maa­lis­ti teen ja sul­keu­tu­nut koko­naan, vaan jat­koin tilai­suuk­sien kyt­tää­mis­tä ja sanoin sanot­ta­va­ni, jos jotain sanot­ta­vaa oli. #

Se on kui­ten­kin kak­sin ver­roin kuor­mit­ta­vam­paa kuin koko­naan vai­ke­ne­mi­nen (joka on minul­le luon­te­vin­ta), eikä minul­la sil­ti­kään enim­mäk­seen ole mitään sanot­ta­vaa aiheis­ta, jois­ta satun­nai­sis­sa ihmis­ko­koon­tu­mi­sis­sa kes­kus­tel­laan, jol­lei sit­ten kes­kus­tel­la tie­to­ko­neis­ta tai jos­tain muus­ta eri­tyi­sa­lu­ees­ta, mitä tapah­tuu vain har­voin. #

En siis vai­ke­ne enin­tä osaa ajas­ta sik­si, etten­kö uskal­tai­si sanoa mitään (mitä sitä­kin kyl­lä saat­taa sat­tua), vaan sik­si, ettei pääs­sä­ni ker­ta kaik­ki­aan ennä­tä herä­tä yhtään aja­tus­ta ennen kuin kes­kus­te­lu on jo siir­ty­nyt eteen­päin. Eikä kyse siis myös­kään näyt­täi­si ole­van sii­tä, että saan aja­tuk­sia lii­an isol­la vii­vel­lä. En vain saa aja­tuk­sia ollen­kaan. #

Kes­ki­tyn kuun­te­le­maan ja seu­raan siten kyl­lä kes­kus­te­lun kulus­sa mui­ta, mut­ten kyke­ne osal­lis­tu­maan, kos­ka minul­la ei kuun­te­lul­ta­ni ole mitään mil­lä osal­lis­tua. Kun yri­tän seu­ra­ta kes­kus­te­lua, johon osal­lis­tuu minun lisäk­se­ni useam­pia kuin yksi ihmi­nen, on kuin aivo­ni lak­kai­si­vat asso­sioi­mas­ta sääs­tääk­seen kapa­si­teet­tia Kuun­te­lul­le isol­la K:lla. #