Ulkopuolinen
#19111. Perjantai, 1. heinäkuuta 2011 klo 14.14.00, kirjoittanut Jani. 8
Se on se eristyksiin, ulkopuoliseksi jäämisen tunne, joka on minusta sosiaalisissa tilanteissa niin raskasta. Tunnen itseni ihan vajaaksi kun olen ja puhun aina niin silmiinpistävän hiljaa, ja joudun siksi pinnistelemään pitääkseni itsetuntoni kasassa. Hence the voipuneisuus aina sosiaalisten tilanteiden jälkeen ja halu eristäytyä ja välttää ko. tilanteita. #
Jos toisaalta kokisin saavani noista tilanteista jotain irti, eli olisin ns. luonnollisesti sosiaalinen, kokisin tuon ponnistelun varmaan paljon mielekkäämmäksi kuin nyt. Olen kuitenkin jörrikkä jota ei oikeasti yleensä paljon vähempää voisi yleiset puheenaiheet (sää ja mää) kiinnostaa, ja jos toisaalta onnistunkin saamaan tavanomaisesta aiheesta jotain irti, se on yleensä sitten niin eri aaltopituudella oikeaan keskusteluun verrattuna että aiheuttaa usein nikottelua sen keskustelun jatkumisen sujuvuudessa. #
(Tämä selkeni minulle tänään psykologilla. On sillä ihme vaikutus, aina sieltä lähtiessä on niin maailmojasyleilevä olo.) #
samoin. aina jälkikäteen tulee mieleen se mitä “olis pitäny” sanoa mut ei tajunnu tai osannu. pilaa silleen tilanteita joista vois saada irti paljon enemmän. pilaa ihmissuhteita. :/ ihme että kestin viimeset 2 viikkoa räjähtämättä. jatkuvaa sosiaalisuutta. lepo auttoi ja se että on ollut niin hyvä olo. vaikka tänään meni jo pinnistelyksi. pitää naamaa hangonkeksinä, jaksaa ainakin olla iloisen näköinen vaikka sisältä on jo ihan hajalla. ja nyt myös ulkoa.
btw, haluaisin kysyä tätä jo kauan mut en oo uskaltanut: haluaisitko ryhtyä mulle ihan irl-kaveriksi? mulla on vaan 1,5 irl-kaveria. ei tartte paljon jutella kun ei mustakaan ainakaan alussa irtoo mitään kun pelkää, mut vois tehä jotain yhessä.. O.o ?