Liikkumaton
#19452. Perjantai, 8. heinäkuuta 2011 klo 12.10.22, kirjoittanut Jani. 9
Nyt minä sen keksin: kesä on samanlaista paskaa kuin sairastaminen. Mihinkään ei voi tuulettimen ääreltä liikahtaa eikä jaksa tehä mitään, joutuu vain haisemaan paikallaan. Ja ulkona liikkuminen on tuskaista. Vain suihkussakäynnin jälkeen on hetken inhimillinen olo. #
Kerroin psykologille ettei minulla ole mitään unelmia, joten sain (pitkän aikavälin) kotitehtäväksi aarrekartan tekemisen. #
Aarrekarttatyöskentelyssä on kyse todellisten aarteiden, omien unelmien etsimisestä, ei muiden sanelemien asioiden toteuttamisesta. Hyväpalkkainen työ, elämänkumppanin löytäminen, paljon rahaa… On asioita, joita ehkä “pitäisi” haluta. Tällaiset unelmat eivät kuitenkaan ole aitoja sille, joka hakee työstään nimenomaan sisältöä, haluaa pysyä vapaana tai löytää mielenrauhan. Epäaidot unelmat eivät yleensä aarrekarttaankaan laitettuna toimi, koska niihin ei sitouduta samalla tavalla kuin omiin, aitoihin unelmiin. Unelmiaan kannattaakin miettiä ja tunnustella jonkin aikaa mielessään ennen kartan tekoa. Kun ajatuksia sitten alkaa tupsahdella mieleen, niitä ei pidä väheksyä liian vähäpätöisinä tai kummallisina. Pienetkin asiat saattavat joskus viedä ihmistä elämässään eteenpäin. Pääasia on, että unelma tuntuu hyvältä ja oikealta. Unelmia voi olla useampi, mutta liian monta asiaa aarrekarttaan ei kannata kerrallaan ottaa, korkeintaan 5 unelmaa. Unelmatyöskentelyssäkin kannattaa keskittyä muutamaan asiaan kerrallaan! #
Sanoin heti, etten minä haaveile yleensä mistään muusta kuin jatkuvasti tehokkaammasta tietokoneesta (ja lisäksi, en hoksinut sanoa, aina nopeammasta Internet-yhteydestä). Semmoiset tuntuvat kuitenkin nimenomaan kummallisilta. Sen verran hyvin oman poikkeavuuteni tämän harrastuksen takia sain pienenä tuta. Olisi pitänyt harrastaa ulkona ja toisten kanssa olemista niin kuin normaalit. Kesäisin kitua auringon murhaavassa säteilyssä. #
Kohtalotoveri.
Samaan aikaan Japanissa: Spray-Can Cooling Foams Keep Japan Comfortably Chilled in This Summer Heat.
Oi, minä rakastan kuumuutta. Lähden juoksemaankin mielelläni, kun on yli + 25, mieluiten + 30. En tiedä miksi. Palelen suurimman osan vuotta, joten ehkä siksi. Helteellä pitäisi valittaa, mutta minä en osaa; sekin on epänormaalia (normaalin rajoihin ei taida mahtua kukaan).
Minä puolestani hikoilen ympäri vuoden. Mutta minun kokemuspiirissäni helteestävalittaminen on kyllä harvinaista, useimmat haikailevat talvella kesän perään ja ovat kesäisin minun näkökulmastani luonnottoman hiljaa, ikään kuin olisivat onnellisia kun saavat peittyä omiin eritteisiinsä. Tai ehkä muut eivät hikoile.
luulen et se on toi: toiset ei hikoile. O_o aina kun on pihalla ja vesi valuu pitkin naamaa sitä kattelee niitä muita joiden meikki kestää (ei sillä, emmä mitään meikkiä käytä), ei hikipisaraakaan missään eikä muuta kuin saippuan tuoksua. käykö ne joka tunnin välein suihkussa jossain salaisessa vessassa?
(tää on siis mun uus nimimerkki, käytän jatkossa tätä aina kun muistan)
Tosiaan, ei siitä kuumuuden tuskasta kyllä muiden naamalla näy merkkiäkään. Läähättämälläköhän ne sitten jäähtyvät? Tai sitten ne eivät jäähdykään vaan antavat aivojensa sulaa.
Minusta taas tuntuu, että kaikki valittavat kun on niin kuuma, ja kun sanon että on kiva kun on kuuma, minulle älähdetään, että “niin, Suomessa ei saa edes valittaa kun on kuuma!”
Meidän kannattaisi selvästikin vaihtaa sosiaaliset piirimme päittäin.
[…] mukavasti. #Mutta oikeastaan piti kirjoittaa eritteistä. Ajatus lähti liikkeelle hellekommenteista. Keksin nimittäin salilta tänään tullessani, että hikoilu on varmaan minulle yksi […]