Kurssipäivä 21
#23558. Maanantai, 29. elokuuta 2011 klo 16.13.38, kirjoittanut Jani. 0
Aamupäivällä mietittiin missä mennään tänään, kurssin viimeisen ryhmäviikon ensimmäisenä päivänä. Haasteelliseksi mainitsin harjoittelupaikan saamisen, ja “potutuksen” aiheeksi harjoittelupaikkakandidaatit, joista yhdestäkään ei ole kuulunut mitään. #
Iltapäivä oli itsenäistä työskentelyä, ja sen käytin suunnitelmani mukaisesti, eli soittelin noihin neljään paikkaan, joihin olen hakemukset lähettänyt, ja kävin yhdessä, johon en. #
Etukäteen kaikkein mieluisimmaksi arvioimani paikka A, johon lähetin ensimmäisen hakemukseni jo iät ja ajat sitten, ei vastannut. Paikan B, jota etukäteen pidin kaikkein lupaavimpana, numerossa oli keskusneiti, rekrytoija puhui toista puhelua. Paikan C rekrytoijan sain kiinni, ja sieltä olisi ilmeisesti lupa odottaa henkilökohtaista vastausta; niiden lähettämistä oli lykännyt viimeviikkoinen konferenssi ulkomailla. #
Paikan D, jonne soittamista jännäsin (hakemuksien englanninkielisyysvaatimuksen takia) eniten, rekrytoija oli äärimmäisen ystävällinen ihminen. Heiltäkin kuulemma vastataan, kunhan viimeviikkoisen konferenssin aikana syntyneeltä sumalta ehditään. Tuon puhelun perusteella tästä tuli uusi suosikkipaikkani, vaikkakaan saamani kuvan perusteella harjoittelijoita sinne ei juurikaan ole tavattu ottaa. #
Soitin paikkaan A uudestaan, eikä sieltä vieläkään vastattu. Alkaa sen suhteen tuntua siltä että pitäkää tunkkinne. Sitten soitin vielä paikan B keskusneidille, ja kun rekrytoija ei vieläkään vastannut, jätin soittopyynnön. Välittömästi puhelun päätyttyä tunsin itseni aivan idiootiksi: olisin aivan hyvin voinut sanoa soittelevani joku toinen päivä. Nyt joudun jännäämään puhelinta niin kauan, että se soi, jos koskaan. #
Sitten kävin improvisoidussa paikassa E (tietokonekauppa), tarjouduin harjoittelijaksi, ja sinne ei kuulemma oteta ollenkaan. Tunsin itseni kaksinkertaiseksi idiootiksi (pelkästään oman itseni takia, rekrytoimaton henkilö oli kyllä ihan asiallinen ja ystävällinen), ja sieltä lähdettyäni kolminkertaiseksi, kun en ollut älynnyt käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kysyä tarjousta päivityspaketista koneelleni. #
Junamatkan käytin tehokkaasti itsesoimauksiin ja masentumiseen. Kauppaan päästyäni olin jo vähän leppynyt itselleni, ja palkitsin hänet ostamalla einesporonkäristystä (euron kalliimpaa kuin keskimääräinen eines, joita yleensä olen nyt kurssin aikana kotona syönyt) ja mustikka-vanilja-vanukkaan. Jonka syön nyt. #