Aamul­la oli yleis­oh­jel­mas­sa tai­ji. Olin vähän etua­jas­sa, joten kävin salil­la läm­mit­te­le­mäs­sä. Oikeas­taan ihan tur­haan, ei tai­jis­sa lihak­set nyr­jäh­tä­mään pää­se (jol­lei sit­ten jokin mene niin kata­stro­faa­li­ses­ti pie­leen, ettei mikään mää­rä läm­mit­te­lyä auta). #

Opet­ta­ja oli aito aasia­lai­nen, mut­ta puhui hyvin suo­mea ja oli minus­ta vie­lä­pä oikein hyvä opet­ta­ja, oikeal­la taval­la itse­var­ma ja samal­la kui­ten­kin peh­meä ja maus­toi jut­tu­ja sopi­vas­ti (ei lii­kaa) itä­mai­sel­la hölyn­pö­lyl­lä (“tär­ke­ää ei ole lii­ke vaan pro­ses­si”). #

Ruo­ka­na oli kam­pe­laa. #