I know I’m selfish I’m unkind
#23919. Perjantai, 23. syyskuuta 2011 klo 17.18.36, kirjoittanut Jani. 0
Nähtävästi pelkään ahneutta, omaani, liiallista vaativuuttani tai siis sitä, että tarvitsevuuteni uuvuttaa. Tämä juolahti tänään mieleen psykologilla, kun kerroin siitä, kuinka viimeksi pahoitin mieleni siitä, että seuraava tapaaminen (eli tämänpäiväinen) sovittiin vasta täksi päiväksi eikä jo viime viikolle. #
Se tilanne (kaksi viikkoa sitten) meni ihan silmänräpäyksessä ohi, ja juuri siinä se paljastuu: minä en sanonut mitään, vaan vetäydyin välittömästi “yksinäni minun on pakko pärjätä” -kuoreeni. Juuri kun olin päässyt (sanoin) todistamasta luottamuksestani, jota psykologia kohtaan tunnen. Eli aloin esittää sitä vahvan roolia, jota esitän yleensä kaikkialla muualla kuin siellä. Sellaista joka pärjää yksin, antamatta muille pienintäkään merkityksen ripettä. #
Toisenlaisella temperamentilla varustettu ihminen olisi siinä paikassa ruvennut vaatimaan itselleen sitä minkä vaille jäämistä minä jäin nyt vain tykönäni märehtimään. Minä olen niissä taaperokokeissa se, joka jää pää punaisena huutamaan oven taakse kun äiti viedään toiseen huoneeseen, ja sitten kun äiti tulee takaisin, yritän olla niin kuin äitiä ei olisikaan, jotten kiintyisi uudestaan, jotten voisi tulla uudestaan jätetyksi. Tämän rainan voi kuvitella pyörivän pääni sisällä alusta loppuun muutaman sekunnin murto-osan sisällä tuollaisissa tilanteissa. #
Sanoin, että tämäkin on osaltaan vaikuttanut tähän tämänhetkiseen masennukseen. Se oli aika hauskaa sikäli, että vastasin niin vahingossa, käsitettyäni psykologin kysymyksen väärin. Jos olisin käsittänyt oikein, en varmaankaan olisi uskaltanut olla niin rehellinen, koska pelkään, että jos tarvitsevuuteni paljastuu, se uuvuttaa hoivaajani, joka alkaa sitten hyljeksiä minua sen tähden. Se on pelko, joka ei ainakaan voi perustua tämän kyseisen hoivasuhteen historiaan. #
Tämä on kaikin puolin täydellisen oppikirjamainen hoitosuhde kaikkine näine kommervenkkeineen ja etenkin näiden minun reaktioitteni puolesta. Juuri tällaisista “potilas käyttäytyy ja ajattelee ihan naurettavasti, ja se on osa prosessia” -jutuista olen lukenut kirjatolkulla ihmetellen, että miksen minä ole koskaan kokenut hoitosuhteitani siten. #