Kat­soin pari ensim­mäis­tä osaa kol­mio­sai­ses­ta tans­ka­lais­dok­ka­ris­ta Mie­len salat­tu voi­ma (Psy­kets dol­da kraf­ter; löy­tyy vie­lä tätä kir­joit­taes­sa­ni Aree­nal­ta). Ykkös­osas­sa hom­ma pysyi vie­lä joten kuten kasas­sa, ja tapausa­nek­doo­tit pla­se­bos­ta ja nose­bos­ta oli­vat mie­len­kiin­toi­sia. #

Kak­kos­osas­sa men­tiin jo sit­ten kilo­met­ri­tol­kul­la mie­li­ku­vi­tus­met­sään. Mut­ta poi­min siel­tä mie­len­kiin­toi­sen idean rais­kat­ta­vak­si: syyn ja seu­rauk­sen jär­jes­tyk­sen kään­tä­mi­nen. Min­kä­lai­sia mie­len­kiin­toi­sia seu­rauk­sia voi­si olla sii­tä, jos olet­tai­si, että olem­me ajan­suun­ta­vam­mai­sia, ja että syyt voi­vat­kin olla seu­raus­ta, seu­rauk­set syi­tä? #

Eli kun esi­mer­kik­si yleen­sä aja­tel­laan, että len­to­ko­neen putoa­mi­nen on seu­raus, ja polt­toai­neen lop­pu­mi­nen syy, mitä jos putoa­mi­nen onkin syy, ja polt­toai­neen lop­pu­mi­nen seu­raus? Vain aika­pers­pek­tii­vim­me takia luu­lem­me päin­vas­toin. #

Jos pys­tyi­sin kat­so­maan aikaa myös vas­tak­kai­seen suun­taan kuin mihin oikeas­ti kyke­nen, mitä näki­sin? Len­to­ko­neen putoa­mi­ses­ta seu­rai­si, että sen polt­toai­ne on lop­pu. Vää­jää­mät­tö­mäs­ti­kö? Äkki­sel­tään tun­tui­si, ettei vää­jää­mät­tö­mäs­ti: voi­han putoa­mi­ses­ta seu­ra­ta myös vaik­ka­pa se, että len­tä­jä saa sydän­koh­tauk­sen. #

Mut­tem­me edel­ly­tä seu­rauk­sen vää­jää­mät­tö­myyt­tä syy-seu­raus­suh­teil­ta myös­kään meil­le tutum­mas­sa ajan suun­nas­sa: polt­toai­neen lop­pu­mi­ses­ta voi seu­ra­ta putoa­mi­sen sijaan vaik­ka­pa onnis­tu­nut hätä­las­keu­tu­mi­nen. Seu­raus on eri, mut­tem­me sen mah­dol­li­suu­teen vedo­ten hyl­kää syy-seu­raus-suh­teen ole­mas­sao­loa tapauk­ses­sa, jos­sa polt­toai­neen lop­pu­mi­ses­ta on seu­ran­nut len­to­ko­neen putoa­mi­nen. #

Aja­tus­koe on mie­len­kiin­toi­nen sel­lai­se­naan­kin, mut­ta pyhä Graa­lin mal­ja oli­si tie­tys­ti se, jos tämän nik­sin avul­la voi­si teh­dä ennus­tei­ta, jot­ka kon­ven­tio­naa­li­sen aika­kä­si­tyk­sem­me puit­teis­sa oli­si­vat mah­dot­to­mia teh­dä. Jos pys­tyi­sim­me ennus­ta­maan onnet­to­muuk­sia, joi­ta nykyi­sin emme pys­ty enna­koi­maan, voi­sim­me pelas­taa ihmis­hen­kiä. #