marginaali

Parin päivän hankinnat

#23949. Tiistai, 27. syyskuuta 2011 klo 15.42.19, kirjoittanut Jani.

Enigma-kone ja sitä käyttävät kädet Eilen menin aikaa tap­paak­se­ni City­mar­ke­tiin ja ostin siel­tä 8 eurol­la t-pai­dan, joka mai­nos­taa U2:n Under a Blood Red Sky­ta. Yleen­sä­hän kar­sas­tan mai­nos­pai­to­ja, mut­ta U2:ta en miten­kään eri­ty­sem­min vihaa, ja kun tämä oli tyy­lik­kään puna­mus­taa desig­nia, tein poik­keuk­sen. Pai­na­tus on sitä kar­hean­tun­tuis­ta lajia, joka kuluu muu­ta­mas­sa pesus­sa ole­mat­to­miin, mut­ta tuo­hon hin­taan en vali­ta. #

Kävin myös eilen Verk­ko­kau­pas­sa, kun piti ostaa tyh­jiä cd:itä. Minul­la on vaik­ka min­kä­lai­sia pol­tet­ta­via levy­jä, mut­ta aina tun­tuu puut­tu­van se oikean­la­ji­nen. Täl­lä ret­ro-ostok­sel­la saan nyt aina­kin pari uudel­leen­kir­joi­tet­ta­vaa levyä vapau­tet­tua oike­aan tila­päis­käyt­töön. 10 kap­pa­leen nipus­sa hal­vim­man median (Ver­ba­tim) yksik­kö­hin­ta (69 snt) ei ollut edul­li­sem­pi kuin City­mar­ke­tis­sa 25 kap­pa­leen nipul­la (TDK muis­taak­se­ni), mut­ten usko tar­vit­se­va­ni kym­men­tä enem­pää taas vähään aikaan. #

Tänään sit­ten tila­sin kurs­sil­ta kotiu­dut­tua­ni Verk­ko­kau­pas­ta Kings­to­nin 64-gigai­sen SSD­Now V+100E -puo­li­joh­de­le­vyn. Olin päh­käil­lyt sen hank­ki­mis­ta jo hyvän aikaa, mut­ta ongel­ma­na oli tähän saak­ka, etten tien­nyt pys­tyi­sin­kö hyö­dyn­tä­mään levyn sisään­ra­ken­net­tua salaus­ta. #

Sun­nun­tai­na sit­ten asen­sin BIOS-hakin, jol­la Kings­to­nin salaus­toi­min­not aina­kin peri­aat­tees­sa pitäi­si voi­da akti­voi­da. Eilen sain hakin jopa toi­mi­maan, joten roh­ke­nin tila­ta levyn. Kyl­lä sitä voi käyt­tää aina­kin ilman salaus­ta, mut­ta halusin tuon mal­lin nime­no­maan sen salaus­mah­dol­li­suu­den takia. #

Levy mak­soi 95,90 € ja Fuj:techin adap­te­ri levyn sovit­ta­mi­se­ki 3,5 tuu­man lai­te­paik­kaan 5,90 €. #

Kurssipäivä 25 + 17

#23946. Tiistai, 27. syyskuuta 2011 klo 15.05.50, kirjoittanut Jani.

Menin lou­naak­si ja sen jäl­keen lähe­tin toi­sen hake­muk­sen. Sii­hen tuli pian vas­taus! Se oli pelk­kä kuit­taus, mut­ta ihmi­sen kir­joit­ta­ma, eikä aina­kaan tyr­mää­vä. #

 

Kurssipäivä 25 + 16

#23942. Maanantai, 26. syyskuuta 2011 klo 17.19.22, kirjoittanut Jani.

Menin lou­naak­si. Pal­jon oli poruk­kaa, mut­ten näh­nyt mei­kä­läi­siä. #

Sit­ten menin työ­huo­nee­seen, jos­sa sor­va­sin hake­muk­sen ja lähe­tin sen. Laa­din jo pari muu­ta­kin hake­mus­ta lähe­tys­val­miu­teen, mut­ta pää­tin sit­ten taas vähän jar­ru­tel­la, ei täs­sä hätä ole min­ne­kään. #

Vara­sin uuden hie­ron­ta-ajan tors­tail­le, puo­li­tois­ta tun­tia. Sil­le samal­le hie­ro­jal­le jol­la kävin, kun se ker­ta tun­tui asian­sa hyvin osaa­van. Tämä aja­koot sitä itse­ni­hem­mot­te­lua­si­aa, jota minul­le koe­te­taan joka välis­sä tuput­taa. #

 

Itteetilasuak

#23928. Perjantai, 23. syyskuuta 2011 klo 19.45.48, kirjoittanut Jani.

Kat­soin pari ensim­mäis­tä osaa kol­mio­sai­ses­ta tans­ka­lais­dok­ka­ris­ta Mie­len salat­tu voi­ma (Psy­kets dol­da kraf­ter; löy­tyy vie­lä tätä kir­joit­taes­sa­ni Aree­nal­ta). Ykkös­osas­sa hom­ma pysyi vie­lä joten kuten kasas­sa, ja tapausa­nek­doo­tit pla­se­bos­ta ja nose­bos­ta oli­vat mie­len­kiin­toi­sia. #

Kak­kos­osas­sa men­tiin jo sit­ten kilo­met­ri­tol­kul­la mie­li­ku­vi­tus­met­sään. Mut­ta poi­min siel­tä mie­len­kiin­toi­sen idean rais­kat­ta­vak­si: syyn ja seu­rauk­sen jär­jes­tyk­sen kään­tä­mi­nen. Min­kä­lai­sia mie­len­kiin­toi­sia seu­rauk­sia voi­si olla sii­tä, jos olet­tai­si, että olem­me ajan­suun­ta­vam­mai­sia, ja että syyt voi­vat­kin olla seu­raus­ta, seu­rauk­set syi­tä? #

Eli kun esi­mer­kik­si yleen­sä aja­tel­laan, että len­to­ko­neen putoa­mi­nen on seu­raus, ja polt­toai­neen lop­pu­mi­nen syy, mitä jos putoa­mi­nen onkin syy, ja polt­toai­neen lop­pu­mi­nen seu­raus? Vain aika­pers­pek­tii­vim­me takia luu­lem­me päin­vas­toin. #

Jos pys­tyi­sin kat­so­maan aikaa myös vas­tak­kai­seen suun­taan kuin mihin oikeas­ti kyke­nen, mitä näki­sin? Len­to­ko­neen putoa­mi­ses­ta seu­rai­si, että sen polt­toai­ne on lop­pu. Vää­jää­mät­tö­mäs­ti­kö? Äkki­sel­tään tun­tui­si, ettei vää­jää­mät­tö­mäs­ti: voi­han putoa­mi­ses­ta seu­ra­ta myös vaik­ka­pa se, että len­tä­jä saa sydän­koh­tauk­sen. #

Mut­tem­me edel­ly­tä seu­rauk­sen vää­jää­mät­tö­myyt­tä syy-seu­raus­suh­teil­ta myös­kään meil­le tutum­mas­sa ajan suun­nas­sa: polt­toai­neen lop­pu­mi­ses­ta voi seu­ra­ta putoa­mi­sen sijaan vaik­ka­pa onnis­tu­nut hätä­las­keu­tu­mi­nen. Seu­raus on eri, mut­tem­me sen mah­dol­li­suu­teen vedo­ten hyl­kää syy-seu­raus-suh­teen ole­mas­sao­loa tapauk­ses­sa, jos­sa polt­toai­neen lop­pu­mi­ses­ta on seu­ran­nut len­to­ko­neen putoa­mi­nen. #

Aja­tus­koe on mie­len­kiin­toi­nen sel­lai­se­naan­kin, mut­ta pyhä Graa­lin mal­ja oli­si tie­tys­ti se, jos tämän nik­sin avul­la voi­si teh­dä ennus­tei­ta, jot­ka kon­ven­tio­naa­li­sen aika­kä­si­tyk­sem­me puit­teis­sa oli­si­vat mah­dot­to­mia teh­dä. Jos pys­tyi­sim­me ennus­ta­maan onnet­to­muuk­sia, joi­ta nykyi­sin emme pys­ty enna­koi­maan, voi­sim­me pelas­taa ihmis­hen­kiä. #

I know I’m selfish I’m unkind

#23919. Perjantai, 23. syyskuuta 2011 klo 17.18.36, kirjoittanut Jani.

Näh­tä­väs­ti pel­kään ahneut­ta, omaa­ni, lii­al­lis­ta vaa­ti­vuut­ta­ni tai siis sitä, että tar­vit­se­vuu­te­ni uuvut­taa. Tämä juo­lah­ti tänään mie­leen psy­ko­lo­gil­la, kun ker­roin sii­tä, kuin­ka vii­mek­si pahoi­tin mie­le­ni sii­tä, että seu­raa­va tapaa­mi­nen (eli tämän­päi­väi­nen) sovit­tiin vas­ta täk­si päi­väk­si eikä jo vii­me vii­kol­le. #

Se tilan­ne (kak­si viik­koa sit­ten) meni ihan sil­män­rä­päyk­ses­sä ohi, ja juu­ri sii­nä se pal­jas­tuu: minä en sano­nut mitään, vaan vetäy­dyin välit­tö­mäs­ti “yksi­nä­ni minun on pak­ko pär­jä­tä” -kuo­ree­ni. Juu­ri kun olin pääs­syt (sanoin) todis­ta­mas­ta luot­ta­muk­ses­ta­ni, jota psy­ko­lo­gia koh­taan tun­nen. Eli aloin esit­tää sitä vah­van roo­lia, jota esi­tän yleen­sä kaik­kial­la muu­al­la kuin siel­lä. Sel­lais­ta joka pär­jää yksin, anta­mat­ta muil­le pie­nin­tä­kään mer­ki­tyk­sen ripet­tä. #

Toi­sen­lai­sel­la tem­pe­ra­men­til­la varus­tet­tu ihmi­nen oli­si sii­nä pai­kas­sa ruven­nut vaa­ti­maan itsel­leen sitä min­kä vail­le jää­mis­tä minä jäin nyt vain tykö­nä­ni märeh­ti­mään. Minä olen niis­sä taa­pe­ro­ko­keis­sa se, joka jää pää punai­se­na huu­ta­maan oven taak­se kun äiti vie­dään toi­seen huo­nee­seen, ja sit­ten kun äiti tulee takai­sin, yri­tän olla niin kuin äitiä ei oli­si­kaan, jot­ten kiin­tyi­si uudes­taan, jot­ten voi­si tul­la uudes­taan jäte­tyk­si. Tämän rai­nan voi kuvi­tel­la pyö­ri­vän pää­ni sisäl­lä alus­ta lop­puun muu­ta­man sekun­nin mur­to-osan sisäl­lä tuol­lai­sis­sa tilan­teis­sa. #

Sanoin, että tämä­kin on osal­taan vai­kut­ta­nut tähän tämän­het­ki­seen masen­nuk­seen. Se oli aika haus­kaa sikä­li, että vas­ta­sin niin vahin­gos­sa, käsi­tet­tyä­ni psy­ko­lo­gin kysy­myk­sen vää­rin. Jos oli­sin käsit­tä­nyt oikein, en var­maan­kaan oli­si uskal­ta­nut olla niin rehel­li­nen, kos­ka pel­kään, että jos tar­vit­se­vuu­te­ni pal­jas­tuu, se uuvut­taa hoi­vaa­ja­ni, joka alkaa sit­ten hyl­jek­siä minua sen täh­den. Se on pel­ko, joka ei aina­kaan voi perus­tua tämän kysei­sen hoi­va­suh­teen his­to­ri­aan. #

Tämä on kai­kin puo­lin täy­del­li­sen oppi­kir­ja­mai­nen hoi­to­suh­de kaik­ki­ne näi­ne kom­mer­venk­kei­neen ja eten­kin näi­den minun reak­tioit­te­ni puo­les­ta. Juu­ri täl­lai­sis­ta “poti­las käyt­täy­tyy ja ajat­te­lee ihan nau­ret­ta­vas­ti, ja se on osa pro­ses­sia” -jutuis­ta olen luke­nut kir­ja­tol­kul­la ihme­tel­len, että mik­sen minä ole kos­kaan koke­nut hoi­to­suh­tei­ta­ni siten. #