Aamul­la etsis­ke­lin nii­tä har­joit­te­lu­paik­ka­kan­di­daat­ti­jär­jes­tö­jä. Löy­sin­kin muu­ta­man. #

Hain pyö­rän huol­los­ta. Siel­lä arvioi­tiin käsi­jar­run kor­jauk­sen osuu­dek­si 20 euroa, mikä on juu­ri riit­tä­vän pal­jon, että sitä kan­nat­taa rik­ko­jal­ta penä­tä. #

Menin Avi­reen lou­naal­le 12:ksi, ja sen jäl­keen Sel­loon sembaloimaan[alaviite]Minua huo­let­taa, että tämän­kin sanan mer­ki­tys täs­sä yhtey­des­sä hävi­ää ajan myötä.[/alaviite] aikaa tap­paak­se­ni. Tai oli minul­la sin­ne asi­aa­kin, piti ostaa vyö. #

Tein vähän hin­ta­ver­tai­lua ja pää­dyin H&M:n kym­pin vyö­hön. Oli­pa ihme tun­ne kun sen sain pai­koil­leen, housut pysyi­vät pitä­mät­tä jalas­sa! #

Ostin väli­pa­lak­si päh­ki­nöi­tä ja ED Green Ligh­tin. Jäl­kim­mäi­sel­lä lup­su­tin itse­ni pla­se­bo­ko­feii­ni­hu­ma­laan: kuvit­te­lin, että yhdes­sä pute­lis­sa on vaik­ka kuin­ka mon­ta kah­vi­ku­pil­lis­ta kofeii­nia, mut­ta sit­ten las­kin ja tut­kin Inter­ne­tiä ja tote­sin, että sii­nä onkin vain yksi. Ja näi­den­kö juo­mi­ses­ta las­ten paris­sa ovat kas­vat­ta­jat huo­lis­saan? #

Tulin vii­dek­si takai­sin Avi­reen, mis­sä minul­la oli se hie­ron­ta. Odo­tin kak­kos­ker­rok­sen aulas­sa niin kuin oli ohjeis­tet­tu, mut­ta vii­si yli arva­sin jo, että jokin on pie­les­sä. Kysyin hoi­ta­jal­ta, ja aivan oikein, ala­ker­ras­sa oli­si pitä­nyt odot­taa. No siel­tä hie­ro­ja sit­ten löy­tyi. #

Olin kaa­vail­lut puo­len tun­nin ohjel­mak­si jalat, eten­kin vasem­man­puo­lei­sen, joka tup­paa puu­tu­maan. Hie­ro­ja­po­loi­nen jär­kyt­tyi sil­min­näh­den koi­pee­ni tar­tut­tu­aan, sen ver­ran kireä se kuu­lem­ma oli. #

Ker­roin kyl­lä venyt­te­le­vä­ni, jos­kin aika vail­li­nai­ses­ti, ja sii­hen pitäi­si nyt sit­ten jat­kos­sa panos­taa enem­män. Ja hie­rot­ta­va­na­kin pitäi­si kuu­lem­ma käy­dä sään­nöl­li­ses­ti, seu­raa­val­la ker­ral­la puo­li­tois­ta tun­tia pel­kil­le jaloil­le. Mies ihmet­te­li että pys­tyn­kö ollen­kaan kyy­kis­ty­mään (mie­les­tä­ni ihan hyvin). #

Ihan hyväl­tä­hän (lue: sopi­van kivu­li­aal­ta) se rusi­koin­ti kyl­lä tun­tui, ettei­pä sen puo­leen, voi­si­han siel­lä useam­min käy­dä­kin. #