En halua
#24634. Perjantai, 25. marraskuuta 2011 klo 12.14.47, kirjoittanut Jani. 1
Kamppailin taas ylösnousemuksen kanssa aamulla. Kuten aina, yritin taas keksiä syitä lähteä liikkeelle, mutta kokeilin sitä tällä kertaa tietystä näkökulmasta: kuvittelin sisäisen “lapseni” konkreettisesti sisälläni olevaksi hahmoksi ja koetin tiedustella siltä mahdollisimman lempeästi ja kaiken sallivasti (“aikuisena”), olisiko yhtään mitään mikä saisi sen haluamaan liikkeellelähtöä. #
Tein ehdotuksia: “haluaisitko sitä-ja-sitä”, “haluaisitko tätä-taikka-tätä”. Kuuntelin vastauksia, joista enin osa oli: “en enemmän kuin haluaisin vain jäädä tähän peiton alle”. Ehdotukseni olivat kaikenlaista laidasta laitaan, enimmäkseen sellaista mitä kuvittelisin pienen pojan saattavan haluta. #
Löysin kaksi asiaa joista huomasin pikkuisen innostuvan enemmän kuin mistään muista ehdotuksistani: tietokoneet ja lätyt. Jälkimmäistä itselleni välittömästi lupaamalla olisin päässyt ylös heti. En luvannut, mutta kehuin kuitenkin itseäni oikein vuolaasti siitä, että olin keksinyt jotain, mistä pidän. #
Siltikin tämä on niin kovin vaikea tilanne: että lapsiminä ei kerta kaikkiaan osaa haluta mitään muuta kuin tuota yhtä asiaa, ja sekin on sellainen, että joudun sen itseltäni kieltämään, koska se ei ole terveydelle hyväksi. Eikä sen sallimisestakaan olisi apua uusien haluamisen kohteiden löytämisessä; minähän kokeilin sitä vuosikaudet, enkä näköjään silti vieläkään osaa haluta mitään muuta. #
Ei siis ole kyse siitä, ettenkö uskaltaisi haluta asioita, tai että arastelisin niiden esiin tuomista. Ehdotukseni olivat tosiaan ihan mitä tahansa, ja kykenen sallimaan itselleni minkä tahansa haluamisen (tai ainakaan en osaa kuvitella mitään mitä en sallisi itseni haluavan). Saan vain toistuvasti vastaukseksi: “en halua, haluan vain jäädä tähän makaamaan”. #
[…] ilmeisesti ilman mitään ylivoimaisuutensa osoittamista kummempaa syytä. Minä en kuitenkaan halunnutkaan mennä minnekään, joten en yrittänytkään vastustella yhtään, vaan […]