Väsyt­tää (lääk­keet), mut­ta huo­men­na ei ole osas­toa ja tekee mie­li kir­joit­taa, joten tulin tähän sän­gyl­le mini­läp­pä­röi­mään. Täs­sä kyl­lä tun­tuu per­ke­le soi­koon taka­rei­si kramp­paa­van ihan just (asen­to­ni: o_/\ ja läp­pä­ri tuos­sa sylis­sä), mut­ta ehkä se menee ohi. #

Aamul­la ase­mal­la seis­tes­sä tuli jos­tain mie­leen, että miten sitä kai nykyi­sin sano­taan, ettei lap­sil­le pitäi­si sanoa että olet hyvä taik­ka olet tuh­ma taik­ka olet kilt­ti, vaan pitäi­si sanoa yksit­täi­sis­tä teois­ta, että se ja se teko­si oli tuh­ma, taik­ka kil­tis­ti teh­ty. Niin että se on minus­ta hyvä niin, että käs­ke­tään sil­lä lail­la sano­maan. Kos­ka itse­kin sitä usein kiin­nit­tää itseen­sä kai­ken­lai­sia att­ri­buut­te­ja, ikään kuin pysy­vi­nä omi­nai­suuk­si­na, että minä olen sel­lai­nen ja täl­lai­nen, vaik­ka voi­si aivan hyvin sanoa että se ja tämä teko­ni oli sel­lai­nen ja tuol­lai­nen. #

Niin kuin vaik­ka nyt minä, että pidän itseä­ni kilt­ti­nä, vaik­ka oikeas­ti teen vain sil­loin täl­löin kilt­te­jä asioi­ta, ja toi­si­naan taas epä­kilt­te­jä asioi­ta. Että jos minus­ta sanot­tai­siin, että olen kilt­ti, ja sil­lä tar­koi­tet­tai­siin men­nei­den teke­mi­sie­ni sum­maa, niin en ole ollen­kaan var­ma että se pitäi­si paik­kan­sa. Ja jos sil­lä taas tar­koi­tet­tai­siin tule­vaa käyt­täy­ty­mis­tä­ni, niin aivan hel­pos­ti voi­sin heti käyt­täy­ty­mäl­lä epä­kil­tis­ti osoit­taa, ettei sekään pidä paik­kaan­sa. #

Mut­ta sit­ten toi­saal­ta minä kyl­lä uskon­kin sel­lai­siin pysy­viin att­ri­buut­tei­hin. Jos kil­til­lä tar­koi­te­taan, että olen kes­ki­mää­räi­nen tai­pu­vai­nen käyt­täy­ty­mään kil­tis­ti, niin kyl­lä se var­maan­kin paik­kan­sa pitää. Ja ikä­vä kyl­lä uskon pysy­viin att­ri­buut­tei­hin var­sin­kin, mitä tulee kiel­tei­siin puo­liin itses­sä­ni. Uskon ole­va­ni arka, heik­ko, huo­nol­la ajat­te­lu­ra­ken­teel­la varus­tet­tu, ihmi­su­ros jne. ja uskon lisäk­si, etten kos­kaan tule näi­den suh­teen muut­tu­maan. Niin että kuin­ka voi­sin suo­da itsel­le­ni täs­sä sitä armoa, jol­lais­ta haluai­sin lap­sil­le suo­ta­van, vaik­ka­kin sit­ten valeh­del­len? #