Räkä­tau­ti sen­ku jat­kuu, mut­ta onnek­si ei kuu­mei­se­na kui­ten­kaan, ku pak­ko oli taas työ­vaat­tei­ta hom­ma­ta. Kävin­pä siis vaa­teos­tok­sil­la Sel­los­sa. (Sel­los­ta on näkö­jään muo­dos­tu­mas­sa yksi blo­gi­ni nykyi­sis­tä semi­myyt­ti­sis­tä kuvaus­pai­kois­ta. Siis tie­dät­te var­maan sen tun­teen, kun lukee jon­kun ihmi­sen blo­gia, joka asuu jos­sain teil­le vähän vie­raam­mas­sa pai­kas­sa ja arke­aan kuva­tes­saan tulee usein ker­to­neek­si jos­tain nime­tys­tä pai­kas­ta ihan arki­ses­ti, jol­loin tuon pai­kan teil­le vie­raus ja hänel­le tut­tuus muo­dos­ta­vat pääs­sän­ne has­sun ris­ti­rii­dan ja teke­vät pai­kas­ta sala­pe­räi­sen, vähän myyt­ti­sen­kin.) #

Pet­ri­fun mai­nos­ti Sem­ba­lo-kuvas­tos­sa pai­to­ja kaup­pi­aan kah­del­la­kym­pil­lä (19,90), joten hakeu­duin sen lie­peil­le. Se oli taas näi­tä sier­ra­kaup­po­ja, joten käve­lin ensin non­sa­lan­tis­ti ohi, muka vain ohi­men­nen sisäl­le vil­kais­ten. Ajat­te­lin, että käyn­pä sit­ten­kin ensin kat­so­mas­sa mil­lai­sia on Pris­mas­sa. #

Ensin kävin kui­ten­kin päi­vit­tä­mäs­sä mat­ka­kort­ti­ni. Oikeas­taan se oli­si kan­nat­ta­nut teh­dä vas­ta sun­nun­tai­na, kun maa­nan­tai­na­han minä vas­ta koko alu­een kaut­ta tar­vin, mut­ta kun nyt ker­ta olin siel­lä ja siel­lä yhteis­pal­ve­lu­pis­tees­sä on oikein asian­tun­te­vat ja ystä­väl­li­set ihmi­set, niin halusin sit­ten hoi­taa sen. #

Sit­ten kävin Pris­mas­sa sovit­te­le­mas­sa Pet­ri­fu­nin pai­to­ja, joi­ta oli sopi­vas­ti avat­tu räk­kiin. Oikeat mitat löy­det­tyä­ni pala­sin Pet­ri­fu­nil­le ja tal­sin sisään. Näpis­te­lin pai­to­ja vähän, olin aja­tel­lut löy­tä­vä­ni sopi­vat koot nyt itse hel­pos­ti, mut­ta en löy­tä­nyt­kään ennen kuin myy­jä tar­jou­tui avuk­si. Otin avun vas­taan ja sain ehdo­tuk­sia eri väreis­tä. Olin onnek­si ikään kuin jo päät­tä­nyt mitä haluan, ja osa­sin jopa sanoa sen. #

Pääl­le hyvä kaup­pias sai sit­ten vie­lä myy­tyä pai­toi­hin sopi­vat sol­miot. En kyl­lä ollut nii­tä aja­tel­lut ostaa, mut­ta tilan­tees­sa sit­ten tai­vuin sil­le kan­nal­le, että kun nyt täs­sä ker­ran väri­asian­tun­ti­jal­la ollaan niin hyö­dyn­ne­tään sitä. #

Läh­det­tyä­ni myy­mä­läs­tä ehdin juu­ri sopi­vas­ti S-junaan. Kirk­ko­num­mel­la sit­ten pai­kal­lis­lin­ja-auton kyy­tiin nous­tes­sa­ni huo­ma­sin, että minul­la oli­kin kor­til­la vain arvoa eikä kaut­ta. Niin­hän se yhteis­pal­ve­lu­pis­teen ihmi­nen tie­tys­ti selit­ti­kin, mut­ta räkäi­sil­lä kor­vil­la­ni en kuul­lut enkä niis­tä­mi­ses­tä pöhöt­ty­neil­lä aivol­la­ni älyn­nyt. #