Aamul­la käve­lin salil­ta lin­ja-autol­le, ja vas­taan tuli nai­nen, eikä kum­pi­kaan väis­tä­nyt, ja pysäh­dyim­me ja hän sanoi: “Ruot­sa­lai­nen.” Sit­ten jat­koim­me molem­mat mat­ko­jam­me. #

Töis­tä tul­tua­ni menin City­mar­ke­tiin. Oli­sin osta­nut ohui­ta suo­la­kurk­ku­vii­pa­lei­ta, mut­tei siel­lä ollut. Oli­sin osta­nut peko­ni­broi­le­rin­fi­lei­tä bataat­ti­pe­dil­lä, mut­tei siel­lä ollut. Oli­sin osta­nut sen sijaan nau­dan­li­ha­sui­ka­lei­ta, mut­tei siel­lä ollut. Täs­tä sui­vaan­tu­nee­na otin kone­ki­vää­rin, ja tal­sin ulos ja suo­raan, eli ase­ma­tun­ne­lin vitun­moi­sen mut­kan kaut­ta, Pris­maan, jos­ta löy­sin kai­ken halua­ma­ni. #

Minus­ta tun­tuu, ettei City­mar­ke­tis­sa enää myy­dä sitä peko­ni­pe­tiä, mikä ei käy jär­keen, sil­lä veik­kaan, että se on kaik­kein oste­tuin puo­li­val­mis­te täl­lä het­kel­lä. #

Pala­sin ase­mal­le ja tote­sin, että reit­tio­pas oli ehdot­ta­nut autoa, jos­ta oli­si pitä­nyt nous­ta 500 met­rin pääs­sä ja kävel­lä loput 2,5 kilo­met­riä. Seu­raa­va auto meni puo­len tun­nin, eli edel­li­ses­tä 50 minuu­tin pääs­tä. Sil­lä “eihän nel­jän jäl­keen juu­ri kukaan ole kotiin menos­sa”, ovat siel­lä taas jär­keil­leet! #