Sain­pa­han huo­mion­ne. #

Kos­ka edel­lis­ker­ral­la täs­tä kiusaa­mis­asias­ta nousi kohu tyh­jäs­tä hii­pien kuin Ilta≈Sanomien lööp­pi, ajat­te­lin täs­sä vaan kiin­nit­tää huo­mion­ne toi­seen, par­hail­laan meneil­lään ole­vaan sai­raa­seen loan­heit­toon, joka täl­lä ker­taa koh­dis­tuu näh­tä­väs­ti ihan mie­li­val­tai­ses­ti valit­tuun uhriin, Päi­vän vali­tuk­sia kir­joit­ta­vaan Jen­niin. Jen­ni on jo pit­kän aikaa ollut kah­den vai­heil­la kir­joit­ta­mi­sen­sa jat­ka­mi­sen suh­teen ennen muu­ta juu­ri tämän vit­tui­lun takia. #

Toi­voi­sin, että te, joil­la on täl­lai­sis­ta koke­mus­ta, voi­sit­te ker­toa, mikä­li teil­lä on hyviä vink­ke­jä sen suh­teen, mitä tyt­tö voi tuos­sa tilan­tees­sa teh­dä. Minä kun pahoin pel­kään, että sel­lai­sil­ta impo­ten­teil­ta aivo­kää­piöil­tä, jot­ka tuom­mois­ta har­ras­ta­vat, ei voi odot­taa sitä ver­taa jär­keä, että toteut­tai­si­vat Jen­nin teke­män, näh­däk­se­ni var­sin asi­aan­kuu­lu­van ehdo­tuk­sen (johon liit­ty­vät van­ha kun­non tulia­se ja sau­nan­ta­ka). #

Omas­ta puo­les­ta­ni toi­vo­tan Jen­nil­le tsemp­piä ja ilmai­sen täs­sä yhtey­des­sä tyy­ty­väi­syy­te­ni pää­tök­seen­sä jat­kaa aina­kin tois­tai­sek­si. #