Oppineita naisia
#10646. Tiistai, 1. tammikuuta 2008 klo 15.49.22, kirjoittanut Jani. 0
Viikonloppuna tuli käytyä Kansallisteatterissa. Molièren Oppineita naisia tuli lopulta tyydyttämään minua jo kauan vaivanneen teatterinälän, ja varsin hyvin se sen tekikin. Kaksituntinen kesto itse asiassa jopa hiukan arvelutti etukäteen, mutta lopulta se vierähti kuitenkin varsin nopeasti. Itse asiassa jälkimmäinen puolisko (45 minuuttia) tuntui jopa hiukan nysältä ensimmäisen (60 minuuttia) jälkeen. #
Näytelmän nimi on ironinen, sillä Molièren teksti pyrkii kaikilla tasoilla lyttäämään esittämiensä naisten oppineisuuden. Se alleviivaa ärsyttävyyteen asti sitä miten epäluontevasti filosofisointi näille soveltuu, ja vastaavasti sitä, miten luontevasti se onkin todellisuudessa korvautunut tyhjänpuhujien tarjoilemalla sofismilla. Perinteisen lisääntymiskoneen ja kodinhengettären roolin valinnut poikkeustapaus esitetään ainoana, joka ei ole täysin irrallaan todellisuudesta. #
Pelkästään tarinan ja sen konnotaatioiden epämuodikkuus ei kuitenkaan ole koskaan oikeutus sen muuttamiselle, eikä Arto af Hällström käännös- ja ohjaustyössään sille tielle onneksi ole lähtenytkään. Haluaisin ajatella, että se on sikäli oikea ratkaisu, että aika on ajanut Molièren käsitysten ohitse siinä määrin, että nykyaikainen yleisö kykenee näkemään ne vain kirjoitusajankohdan kuvastimina. #
En ole erityisen kokenut teatterinkävijä, ja huomaan nyt ehkä siksi olevani kritiikissäni varsin hampaaton; en oikein osaa nostaa näytelmästä esiin mitään arvosteltavaa, vaikka paljon sellaista siitä epäilemättä löytyy. Lähinnä huomioni kiinnittyi roolitukseen, joka oli mielestäni erittäin onnistunut. Oikeastaan vain Jukka Puotila istui hieman kehnosti sankarilliseen rooliinsa, jonka tukahdutettu koominen puoli vaikutti ehkä miehen muiden ansioiden takia nyt korostetun tukahdutetulta. #