Kak­si sanaa, jot­ka eivät näkö­jään oikein miten­kään tule toi­meen kes­ke­nään. #

Jo ajat sit­ten tut­kin mah­dol­li­suuk­sia saa­da luot­to­kort­ti nykyi­sen, pel­kän pank­ki­kor­tin tilal­le, ja tote­sin, ettei sel­lai­sia ole. Sit­ten tuos­sa joku­nen viik­ko taka­pe­rin minul­le soi­tet­tiin koti­paik­ka­kun­nan pan­kis­ta ja samal­la, kun siel­tä ker­rot­tiin, että kul­ta­kort­ti muut­tuu mak­sul­li­sek­si, minul­le tar­jot­tiin luot­to­kort­tia, jon­ka oli­si saa­nut ensim­mäi­sek­si vuo­dek­si samaan hin­taan. Epäi­lin, että noin­ko sai­ra­se­lä­ke­läi­sel­le sel­lai­nen myön­ne­tään, mut­ta niin se tie­to­ko­ne vir­kai­li­jal­le väit­ti, että kyl­lä. Tar­tuin tie­tys­ti tilai­suu­teen. #

Kort­ti tuli koti­paik­ka­kun­nan kont­to­riin, jos­ta se pos­ti­tet­tiin Kes­ki-Suo­meen. Sen piti tul­la jo viik­ko sit­ten, mut­ta ei ollut tul­lut kun kävin sitä kyse­le­mäs­sä. Sen ansios­ta saa­toin kui­ten­kin esit­tää koke­nut­ta pan­kis­sa­kä­vi­jää tänään edes­sä­ni jonot­ta­neel­le tyt­tö­sel­le, kun neu­voin, miten siel­lä jono­te­taan: ensin esi­te­tään asia info­tis­kin vir­kai­li­jal­le, joka sit­ten antaa mah­dol­li­ses­ti tar­vit­ta­van jono­tus­nu­me­ron, jon­ka kans­sa käy­dään istu­maan ja odot­te­le­maan. Minul­ta­han tämä käy. Minä­hän olen käy­nyt tääl­lä jo yksi ker­taa aiem­min. #

Pää­sin sit­ten jo näke­mään sen kort­ti­ni vilauk­sel­ta, kun kävi ilmi, ettei sitä minul­le anne­ta. Sitä ei oli­si minul­le pitä­nyt alku­jaan myön­tää­kään, kos­ka minul­la ei ole tar­peek­si opin­to­viik­ko­ja (nii­tä on noin nol­la). #

Ja vir­kai­li­ja oli jo ehti­nyt lei­ka­ta kul­ta­kort­ti­ni epä­muo­toi­sek­si. #

Niin­pä minul­le sit­ten impro­vi­soi­tiin auto­maat­ti­kort­ti sik­si aikaa, että koti­paik­ka­kun­nan kont­to­ri hoi­taa minul­le uuden kul­ta­kor­tin. Toi­sin sanoen en voi nyt sen tule­mi­seen saak­ka mak­saa kor­til­la, mihin olen jo hyvin tot­tu­nut. Kätei­nen on per­sees­tä. #

Tuon pan­kin pal­ve­lu on kyl­lä oikein ystä­väl­lis­tä ja asial­lis­ta, kun­han sen ihme jono­tus­sys­tee­mis­tä pää­see peril­le. Asioi­maan pää­syä saa kyl­lä odot­taa mel­ko kau­an, eli vir­kai­li­joi­ta on sii­nä työs­sä tur­han vähän. Mut­ta ovat siis kyl­lä hyvin ystä­väl­li­siä - olkoon­kin, että sii­nä vai­hees­sa, kun kävi ilmi, ettei minul­la ole kort­tiin oikeut­ta, vir­kai­li­ja muut­tui hiu­kan varau­tu­neek­si (epäi­li var­maan minun yrit­tä­neen valeh­del­la kort­tia itsel­le­ni), mut­ta kun jäl­jet joh­ti­vat sylt­ty­teh­taal­le (poh­joi­sen kont­to­riin), hoi­ti kyl­lä hom­man ihan asial­li­ses­ti lop­puun. #

Ja kuka sanoo, ettei pan­kis­ta saa enää pal­ve­lua? Minä olen sitä kyl­lä saa­nut täs­sä ihan tar­peek­si ja aivan ilmai­sek­si. #

Sain taas ker­ran huo­ma­ta sen, että täl­lai­set käy­tän­nön vas­toin­käy­mi­set eivät minua masen­na lain­kaan, jos vain nii­den puit­teis­sa saan osak­se­ni asial­lis­ta koh­te­lua. Kyl­lä­hän mak­su­kor­tit­to­muu­des­ta sel­lai­seen tot­tu­mat­to­mal­le rie­saa on, mut­ta kyl­lä minä sel­lai­ses­ta sel­viän. Sitä, että minua koh­taan ollaan töy­kei­tä tai epä­asial­li­sia, minä sen sijaan en kes­tä ollen­kaan. #

Kor­tin saa­mat­ta jää­mi­ses­sä minua oikeas­taan har­mit­taa vain se, että sii­nä oli­si ollut se hie­no ulvo­van suden kuva. Kul­ta­kort­ti on kuin 80-luvun jupin lomp­sas­ta. #