Sivis­ty­mät­tö­myyt­tä­ni olen koet­ta­nut väl­tel­lä tätä, mut­ta kun Lord rois­kai­si tän­ne päin, niin on sii­nä on minul­le riit­tä­vä teko­syy tuh­la­ta taas muu­ta­mia Inter­ne­tin bit­te­jä. #

Olet jumis­sa Fah­ren­heit 451:ssä. Mikä kir­ja haluai­sit olla? #

Siis olen …jumis­sa… tämä nyt tai­taa men­nä minul­ta yli hil­seen, kun en ole tuo­ta Faa­ren­hait­tia luke­nut. Eikä minun oikein ehkä kan­na­ta olet­taa Uguk­sen tavoin, että kysy­mys kuu­luu oikeas­ti, että min­kä kir­jan haluai­sin pala­van, kos­ka en minä halua min­kään kir­jo­jen pala­van (ellei­vät ole niin keh­nos­sa kun­nos­sa, että niis­tä polt­ta­mal­la saa­ta­va hyö­ty on enem­män kuin luke­mal­la saa­tu). Itse asias­sa kukaan ei tun­nu oikein tajua­van tätä kysy­mys­tä. Mikä tämän kysy­myk­sen idea oikein on? Kuka näi­tä kek­sii?! Haluan raha­ni takai­sin! #

Olet­ko kos­kaan ollut ihas­tu­nut fik­tii­vi­seen hah­moon? #

Kyl­lä. Unti­nen-Aue­lin Maan lap­set -sar­jan pää­hen­ki­löön, jon­ka nimi on myös ihas­tut­ta­van trance-bii­sin nimi. Nean­dert­ha­li­lais­ten kes­kel­lä vart­tu­van nykyih­mi­sen tari­na oli jos­tain syys­tä kovin lähei­nen. (Suku­lai­set ja lap­suu­den­to­ve­rit var­maan ilah­tui­vat tuon kuul­les­saan!) #

Vii­mek­si luke­ma­si kir­ja? #

“Myö­hem­min makaa­be­ri ilo­ni kat­ke­roi­tuu ja itken itse­ni vuok­si kyke­ne­mät­tä saa­maan loh­tua mis­tään näis­tä tou­huis­ta, huu­dan ääneen, nyyh­ky­tän: »Minä haluan vain saa­da rak­kaut­ta«, kiroan koko maan ja kai­ken mitä minul­le on ope­tet­tu: peri­aat­teet, kun­nia­no­soi­tuk­set, valin­nan­va­pau­den, moraa­lin, kom­pro­mis­sit, tie­don, yhteen­kuu­lu­vuu­den, rukoi­lun — kaik­ki se oli vää­rää, vail­la min­kään­lais­ta perim­mäis­tä tar­koi­tus­ta. Sii­tä ei jää­nyt käteen muu­ta kuin: sopeu­du tai kuo­le. Kuvit­te­len omat ilmeet­tö­mät kas­vo­ni, suus­ta­ni kuu­lu­van ruu­miit­to­man äänen: Nämä ovat kam­mot­ta­via aiko­ja.” #

B. E. Ellis: Ame­ri­kan Psy­ko, s. 389-390 #

Ylly­tet­ty­nä. #

Mitä kir­jaa täl­lä het­kel­lä luet? #

En mitään. Mut­ta pitää­kö minun nyt juu­ri ruve­ta luke­maan tuo­ta 233 Cel­sius­ta? #

Vii­si kir­jaa, jot­ka ottai­sit mukaan autiol­le saa­rel­le? #

Ole­te­taan, että tulen­te­ko onnis­tui­si koh­tuul­li­sen hel­pos­ti ilman pape­ria (muus­sa tapauk­ses­sa ottai­sin tie­ten­kin mukaa­ni mah­dol­li­sim­man pak­su­ja ja kui­via opuk­sia). #

1. Mika Wal­ta­rin Sinu­he (mie­li­ku­vi­tuk­sel­lis­ta seik­kai­lua, pakoa todellisuudesta)
2. Alek­sis Kiven Seit­se­män vel­jes­tä (huu­mo­ria)
3. Raa­mat­tu (epä­toi­von het­kiä var­ten, siis pot­kit­ta­vak­si ja silvottavaksi)
4. Step­hen Haw­kin­gin Ajan lyhyt his­to­ria (oli­si siis­tiä osa­ta ja ymmär­tää se läpikotaisin)
5. Jokin Hen­ry Mil­ler. Lie­nee ihan sama, että mikä niis­tä (tie­dät kyl­lä mitä varten).

Kenen haluai­sit vas­taa­van tähän (kol­me hen­ki­löä), ja mik­si? #

Pirk­ka-blo­git. Sik­si, kun eivät var­mas­ti vas­taa (mitä, kau­pal­li­set blo­git­ko muka per­soo­nat­to­mia?) ja näin tämä­kin tur­ha­ke saa­te­taan vii­mein infor­maa­tio­hau­dan lepoon. #