“Kadonnut pikkutyttö löytyi Oulussa”
#1214. Sunnuntai, 29. toukokuuta 2005 klo 9.58.15, kirjoittanut Jani. 13
“Poliisi tutkii sunnuntaiaamuna löydetyn 8-vuotiaan tytön katoamistapausta Oulussa. Tyttö löytyi päällisin puolin kunnossa, ja hänet on viety lääkärintarkastukseen. #
Tapauksen tutkinnanjohtaja rikosylikonstaapeli Antti Alaviitala kertoo, että poliisi selvittää nyt, missä tyttö on yöpynyt, ja liittyykö katoamiseen rikosta. Muutoin poliisi vaikenee tapauksen yksityiskohdista.” #
Vaihtoehdot ovat sen verran pelottavia, että täytyy toivoa, että tyttö oli karkumatkalla kotoaan. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]4.6. 11:46[/klo] Otsikko oli toisesta jutusta. Korjasin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Loppu hyvin, kaikki lienee hyvin:
http://www.iltalehti.fi/2005/05/29/200505293116669_uu.shtml
Eiku jaha, tuossa merkinnässähän se sanottiin jo :D Pitäisi lukea joskus ennenkuin hätiköi.
LB: Joo, sitä on liikkellä, hätiköintiä :D
No fy fan!
http://www.helsinginsanomat.fi/t…i/ 1101979710828
Mitäpä tuohon kommentoimaan. “Tätä tapahtuu kaiken aikaa ympäri maailman, monille käy paljon pahemminkin. Lisäksi tekijät ovat henkisesti sairaita” -tyyppiset selitykset eivät vain millään vaikuta lainkaan haluun polttomerkitä näiden veikkosten kehon eri osia kuumuudesta hohkaavilla raudoilla, jonka jälkeen syyllisen voisi sitoa hajamielisesti raajoistaan neljään eri hevoseen ja hätistää hevoset laukkaamaan eri suuntiin.
Tämä nyt on huono ajankohta tätä kysyä, mutta Jani, mistäköhän sinä silloin tempaisit sen lukijakyselykilkkeesi, joka oikeassa net-Mummilassa taannoin oli? Minä kun en päässyt sieltä tarkastamaan. Onko palvelimen takaisintulon ajankohdasta muuten mitään tietoa?
LB: Voi vittu.
Vt: Jos sitä taustalla ollutta systeemiä tarkoitat, niin se oli…
Pitää tarkistaa.
PerennialSurvey.com.
Kapsin tämän hetken tietojen perusteella palvelimen korjaaminen näyttäisi venyvän tuonne ensi viikon loppuun.
Ja olen syvästi samaa mieltä tuosta, minkälaisia haluja nämä tapaukset herättävät. Kiitos, että autoit pukemaan sen sanoiksi.
Ikävältä ja pelottavalta kuulostaa se Oulun tapaus.
Kun juttu nyt pääsi mediaan, sillä voi olla muullakin tavoin ikäviä seurannaisvaikutuksia. Pian ei eksyneeltä tai muuten vain hukassa olevan näköiseltä lapselta uskalla rehellinenkään kansalainen mennä kysymään, onko jokin hätänä, ellei satu olemaan viranomainen tai kantamaan Vapepan “virkamerkkiä” tai jotain vastaavaa.
Kun tällaisia juttuja luetaan tarpeeksi kauan, kunnolliset ihmiset pelkäävät leimautuvansa tai saavansa osakseen ainakin ikäviä kysymyksiä, vaikka eivät tekisi sen kummempaa kuin jututtaisi eksyneeltä näyttävää. Odottamattomissa tilanteissa, jollainen eksyneen ja hätääntyneen vieraan lapsen kohtaaminen voi olla, aikuinenkaan ihminen ei välttämättä heti toimi kovin rationaalisesti. Pelko siitä, että joku sivullinen alkaisi epäillä jututtajan aikomuksia ei ainakaan rohkaise tarjoamaan apua lapselle.
Oulun tapaukseen liittyy lehtitietojen mukaan rikos, ja silloin rikollisen on luonnollisesti jouduttava lain määräämään edesvastuuseen teoistaan. Vielä tärkeämpää on se, että uhrille tarjotaan kaikki mahdollinen tuki. Jos juttu oli pakko päästää mediaan tutkinnallisista syistä, niin OK, mutta onko tämänkaltaisesta julkisuudesta muuten hyötyä tapauksen kannalta? Kyllä kai lapsia on maailman sivu osattu ilman mediaakin varoitella lähtemästä vieraiden kyytiin?
Ei muuten, mutta tuli mieleen, miten olisi käynyt parille tämän kulmakunnan lapselle tuossa pari viikkoa sitten aamuyön kylmyydessä, jos heihin sattumalta törmännyt olisi alkanut miettiä liikaa, mitä hänestä nyt ajatellaan, jos ottaa lapset hetkiseksi hoiviinsa, ruokkii ja sitten ilmoittaa viranomaisille.
JH: Minusta julkisuus tällaisissa tapauksissa on tärkeää jos ei muuten, niin sen vuoksi, että ihan samalla tavalla kuin jos ihmisasutuksen tienoilla liikkuisi tiettävästi helpon saaliin makuun päässyt karhu, ihmisillä on oikeus saada tietää vaarasta, koska silloin lapsia voidaan suojella paremmin kuin normaalisti. Normaalia parempi suojelu puolestaan on tarpeen siksi, että se, että liikkeellä on aktiivinen lapsenryöstäjä ei todellakaan onneksi vielä ole Suomessa normaalitilanne.
Huomautuksesi siitä, että lapsia osataan muutenkin varoitella lähtemästä vieraiden kyytiin, ei päde tässä, sillä tytön kertoman mukaan mies kantoi hänet, eli hänet todellakin kaapattiin. Kyse ei siis ollut houkuttelusta, johon lapsi olisi vastannut (sikäli, kun varmasti vielä shokissa olevan lapsen kertomukseen voi luottaa).
Tunnistan kyllä tuon huolesi siitä, miten ihmiset näiden tapausten myötä alkavat suhtautua kaikkiin, viattomiinkin kontakteihin lasten kanssa, mutta se on silti mielestäni aivan mitätön murhe verrattuna siihen, millainen riski huolettomaan suhtautumiseen sisältyy, koska näitä sairaita tyyppejä todellakin on tuolla ulkona, eikä sitä näe kenestäkään päällepäin.
Ainakin minä olen milloin tahansa valmis nielemään sen mielipahan, joka jonkun ylireagoinnista (eli siitä, että minua luullaan pedofiiliksi) minulle aiheutuu, jos sen kääntöpuolena on se, että asianomainen lapsi välttyy jonain päivänä joutumasta ihan oikean pedofiilin uhriksi. Vähintäänkin sen verran enemmän vastuuta on minusta aikuisen helpompi kantaa kuin lapsen.
Kirjoituksessani ei ollut kysymys huolettomasta suhtautumisesta eik� yksitt�isist� tapauksista, vaan yleisemmin vaan siit�, miten tiedotetaan ja mihin se vaikuttaa.
Seuraavalla ei ole mit��n tekemist� Oulun tapauksen kanssa, koska en tunne tapausta kuin v�lillisesti lehtitietojen kautta.
Oman n�kemykseni mukaan p��s��nt� on seuraava kun puhutaan henkil�iden katoamistapauksista, jotka ovat viranomaiselle enemm�n tai v�hemm�n arkip�iv�� (nyt ei siis puhuta suurkatastrofeista, jotka sotkevat heid�nkin pasmansa):
Viranomainen (tai taho, jonka viranomainen on valtuuttanut tiedottamaan) tiedottaa yleens� asiallisesti.
“Vapaa” tiedonv�litys eli ns. media tiedottaa valitettavan usein ep�asiallisesti, esimerkiksi joko h�tik�iden, liioitellen tai muutoin virheellisesti. Mutta t�rke�� on huomata, ett� se ei tee niin pahantahtoisuuttaan tai aina edes tarkoituksellisesti.
Viranomaisen tiedotuksen p��tarkoitus on jakaa varmistettua tietoa. Se on yleens� varsin niukkaa erityisesti tapahtumien alkuvaiheessa. Median p��tarkoitus on ylip��t��n jakaa tietoa.
Julkisen joukkoviestinn�n kautta - ja alueellisesti my�s kohdeviestinn�n avulla - viranomaisella on kanavat hoitaa tiedotusteht�v�ns� ilman v�lik�si�, mutta tapauksen ollessa yleist� kiinnostusta her�tt�v� tai kohdejoukon ollessa muutoin laaja, ryhtyv�t tietoa ja “tietoa” jakamaan monet muutkin tahot.
Kun tiedotusteht�v� - ainakin v�litt�m�n tapahtuma-alueen ulkopuolella - ik��n kuin automaattisesti j�� medialle, ei sen v�hitellen toteuttama hiljainen “asennekasvatus” ole aivan mit�t�n murhe.
Ratkaisu ei tietenk��n ole julkinen sensuuri. Mutta toivottavasti se olisi hienoinen “itsesensuuri” eli kohkaamaton ja viile�n rationaalinen ajattelutapa kaikilla niill�, joiden k�siin tiedotusteht�v�� on uskottu.
Kaiken taustalla on luonnollisesti medialukutaito. Oma ehdotukseni kansalaisen mediakasvatusohjelmaksi on: “Mik��n, mit� Iltasanomissa tai Iltalehdess� julkaistaan, ei ole totuusarvoltaan t�ysin oikein. Siksi jokainen ajatus tai vaikutelma, jonka ko. medioiden jutut antavat, on jossakin m��rin virheellinen.” Sama p�tee tietysti moneen muuhunkin mediaan, mihin enemm�n, mihin v�hemm�n.
Pelk��n, ett� Janin mainitsema hyv� ajatus- ja toimintatapa (“Ainakin min� olen milloin tahansa valmis nielem��n sen mielipahan…”) ei ole itsest��nselvyys kaikille ihmisille. Ei se varmasti koskaan ole ollut sit� kaikille, mutta nyky��n viel� harvemmille.
Edit: Luulin korjanneeni skandit.
-Jani
Kah, Juusokin on näköjään niitä, joiden blogit kerkesin karsia pamauksestani ennen kuin siirryin RSS:ään ja sittemmin bloglinesiin. Lisätäänpä sekin nyt sitten sinne.
Pahuksen Haloscan söhelsi ääkköset kommentistasi. Otan vapauden korjata ne omakätisesti; kerro, jos huomaat minun translatoineen jonkun sanan pieleen.
No niin, yritä siinä sitten korjata skandeja HaloScanilla. No, ovat nuo kysymysmerkit ainakin hieman helpommat tulkita kuin useamman merkin pituiset koodilitaniat.
[…] usein inspiroitunut kommenteista, ja niin nytkin: Juuson kommentti sai minut taas takomaan näppistä siinä määrin, että olisi haaskuuta jättää sen […]