Minä uskon sii­hen, etten usko mihin­kään. #

Olen usko­tel­lut itsel­le­ni pel­kää­vä­ni sen pääl­le raken­ta­mis­ta, kos­ka sen pääl­le raken­ta­mi­nen ei oli­si kes­tä­vää. Olen toi­sin sanoen valeh­del­lut itsel­le­ni, etten muka usko sii­hen, etten usko mihin­kään. #

Mut­ta minä uskon sii­hen. Todel­li­suu­des­sa (mis­sä?) olen pelän­nyt sen pääl­le raken­ta­mis­ta luul­ta­vas­ti vain sik­si, että tie­dän sen vie­vän minut tör­mäys­kurs­sil­le asioi­den ja ihmis­ten kans­sa. Asioi­den kans­sa tör­mää­mis­tä minä en pel­kää ylit­se­pää­se­mät­tö­mäs­ti, mut­ta ne oli käte­vä niput­taa ihmi­siin, ja ihmi­siä minä kyl­lä pel­kään, aina­kin vie­lä täl­lä het­kel­lä ylit­se­pää­se­mät­tö­mäs­ti. Itsel­le­ni valeh­te­le­mi­sen lopet­ta­mi­nen ei sinän­sä oli­si vai­ke­aa, mut­ta ennen kuin minun kan­nat­taa edes yrit­tää, täy­tyy tuol­le pelol­le teh­dä jotain. #

Sen jäl­keen haluan toi­min­taa, tais­te­lua ulkoi­sen val­lan ja jär­jes­tyk­sen muo­to­ja vas­taan. Haluan tei­dät mukaa­ni kam­mot­ta­vaan sala­liit­toon, joka sytyt­tää maa­il­man vain näh­däk­seen kuin­ka se palaa, ja saa­dak­seen sii­tä muu­ta­mat nau­rut. #