Unes­sa olen takai­sin osas­tol­la. Käy­tä­vät ovat käsit­tä­mät­tö­män kapeat ja niis­sä on omi­tui­sia syven­nyk­siä, jois­sa on van­ho­ja huo­ne­ka­lu­ja (kapea­jal­kai­sia pöy­tiä ja tuo­le­ja). Oikeas­ti­kin käy­tä­vät oli­vat kapeat ja niil­lä ole­vat huo­ne­ka­lut (pen­kit ja pöy­dät) loi­vat nii­hin ikään kuin syven­nyk­siä, mut­ta tämä uni­mai­se­ma on todel­li­sen, viih­tyi­sän vai­ku­tel­man ahdis­ta­va, rapis­tu­nut irvi­ku­va. #

Unio­sas­tol­la ei ole hoi­ta­jia, ne ovat kokouk­ses­sa tai vii­mei­set­kin menos­sa sin­ne. Olen yksin, minä jään yksin, minut jäte­tään yksin sin­ne. Tai sit­ten joku tai jot­kut tule­vat vie­rai­lul­le, mut­ta mene­vät pitä­mään kokous­ta hoi­ta­jien kans­sa, minä olen sivuseik­ka ja jäl­leen yksin. #

Olen hir­vit­tä­vän surul­li­nen kai­kes­ta täs­tä, siel­lä olos­ta­ni, mikä on päin­vas­toin, kuin mitä todel­li­suus oli. #

Todel­li­suu­des­sa minun oli siel­lä hyvä olla. Ensim­mäi­se­nä aamu­na hoi­ta­ja koput­ti oveen, ja esi­tel­ty­ään itsen­sä ja ryh­dyt­ty­ään oma­hoi­ta­jak­se­ni, lähet­ti minut har­joit­te­li­jan kans­sa veri­ko­kee­seen. Sil­loin minä olin käy­tän­nös­sä täy­sin avu­ton, kuin lap­si aikuis­ten kes­kel­lä. Seu­ra­sin har­joit­te­li­jaa­kin, joka tai­si olla minua nuo­rem­pi tyt­tö­nen, luot­taen kuin lap­si aikui­seen ja oli­sin men­nyt peräs­sään ihan mihin tahan­sa. #

Sik­si une­ni osas­to ei ole oikea osas­to, vaan une­ni osas­to on sitä, mitä oikea osas­to­kin edus­ti: lap­suu­den olo­ti­laa ja olo­suh­tei­ta. Minä koin näh­tä­väs­ti lap­se­na ole­va­ni hir­vit­tä­vän yksin. Aikui­sia oli ympä­ril­lä, mut­ta aikui­sil­la oli aikuis­ten jutut, joi­ta puhut­tiin sul­jet­tu­jen ovien taka­na. Minut sul­jet­tiin ulko­puo­lel­le, ja minä jäin yksin. #

Annoin eilen tahat­to­mas­ti vää­rän vai­ku­tel­man mai­ni­tes­sa­ni masen­nuk­ses­ta­ni kana­val­la; joku ymmär­si puheis­ta­ni, että olin ollut masen­tu­nut alle yksi­vuo­ti­aa­na. Vää­rin­kä­si­tys tuli oikais­tua, mut­ta mie­tin sitä. Sitä, ja jotain, mitä sanoin jos­kus tera­pias­sa: että minul­la ei ole sano­ja tus­ka­ni ilmai­suun ja että lähim­mäk­si osu­va ilmai­su voi­si olla se, että yksin­ker­tai­ses­ti vain huu­tai­si. #

Olin kuu­lem­ma koliik­ki­vau­va.  #

Tämä mer­kin­tä jul­kais­tiin alun perin Kuol­lee­na­syn­ty­nyt-blo­gis­sa. Uudel­leen­jul­kai­su mar­gi­naa­lis­sa tapah­tui 18. kesä­kuu­ta 2005 klo 14.17. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]18.6. 14:17[/klo] Jul­kai­sin marginaalissa.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #